Talvi tulee

...ei voi mitään. Kävimme viemässä varastoon hankkimiamme pöytätasoja (kierrätyksestä) ja mittasimme tien tarkan pituuden tietosuuskunnan perustamista varten. Keli oli kylmää ja lunta maassa, joten enää ei hommia tontilla tehdä.

"Selasimme" läpi myös tontilla olevat pikkukuuset ja pettymyksekseni näyttää siltä, ettei tänä vuonna sittenkään saada joulukuusta omalta tontilta. Kaikki kuuset ovat vielä niin hentoisia valon puutteen vuoksi, etteivät koristeet niissä pysy. Ehkä ensi vuonna, kun ovat saaneet pari kesää kasvaa valoisammassa paikassa...

Vaihe 1 paketissa

Alkaa olla pikkuhiljaa rakennusvuosi tältä erää paketissa. Varasto on niin valmis kuin nyt olla saattaa ilman maalipintaa, päivänvalon vähyys on lyhentänyt päivää niin paljon ettei puuhommiakaan tarvitse kauaa tehdä. Ja kylmäkin on.

Kaiken kaikkiaan on ollut hyvä alku tälle projektille, saimme varaston kasaan ja saunamökin pohjan hiekalle, puut kumoon ja pinoon. Varasto tuli testattua myös yöpymisen osalta, mutta kovin miellyttävää ei nukkuminen lähes nolla-asteisessa ilmanalassa ollut. Raikasta kylläkin :).

Vielä roudaamme varastolle viikonloppuisin kamaa, mutta homma on jo rauhoittunut. Nyt on aika tutkia mökkipaketteja taas ja pyytää uudet tarjoukset, keväällä jatkuu vasaran paukuttelu!

Melkein valmis

Kahtena edellisenä viikonloppuna varasto on valmistunut. Tai siis se on lähes valmis. Sisäseinät ja -lattiat tehtiin loppuun sekä wc-tilan katto, nyt meillä on siis sisä-WC. Terassikin on valmis. Minusta ei ollut tekemään mitään käden vuoksi, joten enemmän pyörin vain paikalla.

Eilen siirsimme lopullisesti leirin rannasta ylös varaston luo. Nyt voi kahvit keitellä rakennuksen nurkalla ja tavarat on tuotu sisätiloihin säilöön. Oli mukavaa kyllä saada vaihtaa vaatteitakin sisällä.

Istuskelin eilen rannassa, joutsen-perhe tuli minua katsomaan. Niillä ei ollut mikään kiire pois. Hetken ajan tunnelma oli rauhallinen ja tyyni, minä ja joutsenet. Tämä lienee taas yksi niitä syitä miksi olen mökin halunnut.

Lauantaina pääsimme kurkistamaan myös yhtä naapurin mökeistä. Asukkaat kokoontuivat tieosuuskunnan vuoksi ja kahvittelimme sitten Vantaalaisen pariskunnan mökillä, joka oli nyt kesällä valmistunut. Oli mukava nähdä vähän toisten tekemiä ratkaisuja ja uuni tuoretta mökkiä, tuli sellainen tunne, että vaikka oman unelman toteuttamiseen menee varmasti vielä aikaa, niin silti se on eittämättä vaivan väärti, ja mahdollista!

Vesikatto

Viikonloppuna ahersimme vain sunnuntaina, mutta saimme katon valmiiksi. Nyt on siis vedenpitävä katto pään päällä. Saimme myös tehtyä isomman varastopuolikkaan lattian ja väliseinän. Ovi ja ikkunakin asennettiin, joten toiselle puolelle voi varastoida tavaraa. Lukko vielä puuttuu.

Saimme puuttuvan toimituksen kattohuopia, niitä jäi nyt hieman ylikin, koska asensimme niitä säästäväisesti (eli kierron palat tehtiin leikkaamalla samaa palaa kunnes se ei enää käynyt). Lattian asennusta suunniteltaessa kävimme koko palikkapinon läpi eikä lattialautoja löytynyt. Niiden piti olla valmiina 280cm:n mitassa, mutta semmoisia ja ohjeistetulla numerolla varustettuja ei löytynyt. Ehdimme jo soittamaan toimittajallekin, joka vahvisti tilauspapereista, että varaston lattia on kyllästetystä laudasta. No sen olisi voinut kirjoittaa ohjeisiin, kyllästetyt varastonlattia laudat olivat terassiaineiden alla. Koska varaston lattiasta mainittiin samassa yhteydessä kuin muistakin, ja muut olivat tavallista puutavaraa, emme tajunneet kyllästettyjä edes katsoa.

Lopputuloksena kuitenkin varasto on melkein puoliksi valmis, ja homma on alkanut jo helpottaa. Syksyksi päästään kuin päästäänkin suojaan sateelta ja tavarat sisään.

Kattohommissa

Viikonloppu sujui taas rakentamisen merkeissä. Teimme perjantaina valmistelevia toimenpiteitä, ostettiin rautakaupasta tavaraa jatkoa varten jne. Lauantaina sitten aamulla puoli kymmenen maissa otettiin huppu pois varastorakennuksesta ja aloitettiin katon paukutus. Ponttilauta hieman hangoitteli mutta alkuun päästyään lähti asettumaan ihan kivasti. Laudan laittaminen oli melko joutuisaa. Katon pintamateriaalina on palahuopa, emme halunneet peltiä koska se rummuttaa niin kovasti sateella ja tiilikatot olisivat olleet ylilyönti pienessä varastossa :).

Palahuovan laitto ei ollut erityisen nopeaa, yksi rivi on pienehkö ja käytännössä koko ajan leikattiin paikkopaloja päihin. Homma sujui kahdella asentajalla ja yhdellä kantojuhdalla. Kun pääsimme toiselta puolelta harjaa kohti, huomasin että puolet huopapaketeista oli käytetty jo. Pikainen laskutoimitus ja tilauslistan tarkistus: kyllä, kaksi pakettia puuttuu. Voi sitä sadattelua...

Ehdimme päivän mittaan asentamaan järven puolelle aurinkoon huovat ja naulaamaan toisellekin puolelle jo lautakaton. Kello oli jo seitsemän, kun peittelimme kattoa uudelleen. Mittaa tuli päivälle taas.

Sunnuntaina satoi, joten loppukaton asennus (huopaa on tietysti hommattava lisää) jäi seuraavaan kertaan.

Ensimmäinen rakennus nousee, osa 2: harjakaiset

Nostimme varastorakennuksen harjakorkeuteen ja seinät valmiiksi viikonloppuna. Aloitimme lauantaina kymmenen aikaan, teimme 9.5 tunnin päivän ja rakennus oli harjassa, runko tehtynä ja kattotuolit asennettuna.

Sää suosi, päivä oli kaunis ja aurinkoinen, uinti työpäivän päätteeksi virkisti mukavasti. Jämsän huvilarakentajien varastorakennus Hermanni on kevytrakenteinen, mutta pitkällisten etsintöjen jälkeen olimme tulleet siihen tulokseen, ettei hirsirakenteinen, jykevä varasto ollut välttämättä hintansa väärti. Edullisempi puuvarasto ajaa saman asian. Rakennus on myös sen näköinen, että se soveltuu myöhemmin rakennettavien mökkien kaveriksi.

Pikkuisen aikaa meni tavaroiden etsiskelyyn ja ohjeiden pohtimiseen. Jos meillä olisi ollut samasta mökistä aiemmin kokemusta, olisimme kasanneet rungon nopeammin. Vain yksi onnettomuus tapahtui lauantaina, jäin itse kaatuvan, puolikkaan kattotuolin alle. Seurauksena kipeä mustelma ja melkoinen "puulihas" selässä. Aika hyvin, sillä runkoa rakensi viisi reipasta asentajaa.

Sunnuntaina aloitimme myöskin kymmenen aikaan ja löimme rakennukseen seinät kiinni. Homma oli helpohkoa, ponttilauta oli mittaan sahattu ja meidän piti vain katsoa oikeat pontit oikeisiin kohtiin. Päädyt piti muotoilla sahalla, se osoittautui kaikkein työläimmäksi. Kolme reipasta rakentajaa tekaisi seinät ihan hyvällä vauhdilla.

Iltaseitsemältä sunnuntaina oli mökissä seinät jo vedetty puunsuojallakin! Ei muuta kuin pressu päälle ja kotiin. Katonteko jäi seuraavaksi viikonlopuksi, ei me sentään mahdottomia... :)

Ensimmäinen rakennus nousee, osa 1

Varastorakennusta päästiin aloittelemaan kaivonkonemiehen jäljiltä. Ikävä kyllä oma oikea ranteeni oli niin pahoin tulehtunut, ettei minusta ollut edes hanslankariksi. Onneksi ahkerien työläisten voimin saatiin silti viikonloppuna ja nyt alkuviikolla tehtyä 10 neliön varastorakennukselle antura ja pylväsharkot pystyyn. Rakennus oli suunniteltu perustettavaksi harkkojen päälle siten, että harkot ovat kolmessa rivissä. Kuningasidea oli tehdä neljän metrin antura noihin riveihin ja siten saada kaikki harkot tasaiseen riviin.

Kaivaminen oli vähän työlästä ja betoni piti tehdä käsin. Eli siis sellaisen puulavan päällä käsin hiekkaa ja sementtiainesta kääntelemällä. Onneksi tarvittava satsimäärä oli pieni.

Nyt on kuitenkin perustukset kuivumassa ja odottamassa rakentamista. Varastorakennus on jo paketissa vieressä, sitä perustetaan sitten elokuun alkuviikonloppuna. Kiire tulee saada puita sisään...

Tiestä tuli hyvä, se kesti jopa viikonlopun rankkasateet ja kovenee vain koko ajan kastuessaan.

Kuvia homman edistymisestä on nyt sitten flickr:ssä. Oikeuksia saa pyytämällä

Vihdoin tie!

Viime perjantaina kaivinkone sitten vihdoin tuli. Vedimme viimeisiä risuja alta pois samalla kun tietä tontille tehtiin. Myös sähkökaapelit kaivettiin saman tien, niin ei tarvitse niitä uudestaan lapioida.

Tonttimaan yllärikin paljastui viimein. Iso osa rantamaastosta, rinteen loiventuessa rantaa kohti, on vanhaa järven pohjaa joltain muinaisen Suur-Päijänteen ajoilta ja kiveä täynnä. Kaivonkonemies teki tosissaan töitä nostaessaa muutamia pikku-Fiatin kokoisia järkäleitä pois tieltä maisemallisiksi elementeiksi ja haudatessaan niitä pienempiä. Homma ei tietysti tullut päivässä valmiiksi, vaan piti jatkaa maanantaina.

Eipä auttanut kuin jatkaa lomaa päivällä ja palata maanantaina vahdiksi. Salaojitimme varaston paikan ja saunamökin tontin, mutta koska keuruulainen maankuljetusfirma oli niin hidas (töitä näköjään riittää), emme saaneet maata tarpeeksi koneelle tasoitettavaksi maanantaina. Ja työt loppuivat kuljetuskaverilta jo kolmelta. Yhdellä autolla maata ajettiin...

Onneksi isä tuli hätiin ja vahti tiistai-aamupäivän ja homma saatiin loppuun. Tie on nyt todella hyvä, autolla pääsee vaikka rantaan asti vaikka ylämäki saattaa paluumatkalla pelkälle etuvetoiselle olla vähän hankala. Parkkitilaa löytyy ja hiekkapohjat ovat valmiit rakentamiseen. Jos sää vain suosisi, aloittaisimme viikonloppuna varastorakennuksen perustusten teon.

Melkein valmis kaivinkoneelle

Tällä viikolla aherrettiin urakalla tiistaista torstaihin. Tiistai meni vielä melko iisistä, jaksettiin illalla rakentaa sahapukkikin, mutta keskiviikko meni jo sitten urakkatyön puolelle. Teimme melkein kymmenen tunnin päivän puiden pätkimisessä ja siirtämisessä, muutama isompi puu myös kaadettin rannasta. Jopa se iso kuusi, jonka halkaisija oli 60 senttiä, meni paloiksi ja siirtyi pois tieltä. Rannan isot kuuset oli pakko pieniä valmiiksi "klapimittaisiksi" rinkuloiksi, jotta ne jaksoi siirtää pois tieltä.

Mutta homma ei tullut ihan valmiiksi. Pari kuusenpätkää ja pikkupuiden raivaus jäi tekemättä, ne on pakko saada pois tieltä ennen kuin kaivinkone tulee tontille. Olimme vain kaikki niin kipeitä raivauksen jälkeen, että viikonloppu on pakko huilia. Menen luultavasti maanantaina jatkamaan loput. Jos vain sää sallisi...

Yhä vain puuta nurin...

Viime viikolla menimme keskiviikkona tontille ja vietimme siellä kaksi yötä teltassa, päivät töitä tehden. Siivosimme rannan ja pinosimme loput jo kaadetut puut sekä aloittelimme halkojen pilkkomista. Koivu kun pitää pistää kuivumaan mahdollisimman pian jotta saamme sen kuivana talven suojaan. Muilla puulajeilla ei ole niin kiire. Telttailu sujui ihan hyvin (kuvan moottorisaha ei liity telttailuun mitenkään :D), tarpeeksi tasainen maasto löytyi ja väsyneenä nukkuu melkein missä tahansa. Perjantai-aamuna vain oli niin kylmä, että heräsin aamuyöstä aivan jäisenä. Viimeinen kerta, kun lähden kevyellä kesämakuupussilla ulkoilmaan yöpymään. Tuli ikävä kolmen vuodenajan makuupussia, joka oli kotona.


Teimme hommia tosiaan pari päivää tontilla kahdestaan, sitten perjantaina ja lauantaina meillä oli apuvoimia. Pistimme lisää puita nurin, mm. rannasta kaatui se järjettömän iso kuusi. Sen mittasuhteista antaa jotain osviittaa oheinen kuva. Sen oksatkin olivat pienen puun kokoisia ja painoivat aivan hillittömästi. Meidän oli pakko pieniä puu vain sellaisiksi 40 sentin pituisiksi kiekoiksi, isompia ei jaksanut liikutella. Puun kato jätettiin paikoilleen melko korkeana, siitä tulee rantaan jonkin asteinen "sisustuselementti", pöytä tai tuoli.

Teimme hommia neljä päivää ja palasimme kotiin lepäämään sunnuntaina. Jo lauantaina alkoi minulta voimat loppua, koko kroppa oli aivan väsynyt. Sunnuntai meni sohvalla makaillen ja digiboksitallenteita tuijotellen, en jaksanut tehdä mitään. Tänäänkin kädet ovat edelleen kipeät, aamulla ei pystynyt kahvikuppia oikeassa kädessä pitämään. Iltaa kohden vähän helpottaa, ja on syytäkin sillä huomenna raivaus jatkuu...

Hellettä riittää

Kuluneena viikkona tuli postissa iloinen yllätys, tai ei se mikään yllätys ollut, mutta odotettu viesti: toimenpidelupa on myönnetty eli varastoa saa pukata pystyyn. Se onkin hyvä koska varasto on jo tilattu ja toimitetaankin piakkoin.

Perjantaina huhkimme tontilla hellelämmössä. Kaivinkonesetä kävi ja katsastimme tulevaa työmaata, soramonttu läheltäkin oli löytynyt joten järkevissä hinnoissa pysytään. Heinäkuun puolen välin jälkeen alkaa kone heilua, joten meillä on parisen viikkoa aikaa kaataa loput tiellä olevat puut ja korjata ne pois alta.

Puista... miten onkin, että joka kerta huomaan lisää puita jotka on kaadettava projektin alta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Puunkaatajaa mahtaa harmittaa... no oikeasti tontilla on edelleen parin kolmen päivän puusavotta ennen kuin kaivonkone mahtuu sinne. Saimme eilen perjantaina siirrettyä muutaman tukkikokoisen puun pois tieltä (valmiiksi kaadetun), kaadettua muutamia pienempiä ja siivottua kaistaleen rantaa. Alkaa vaikuttaa siltä, että kunhan mökki on pystyssä, hommaan halonpilkkomiskoneen. Tukkikasaa katsellessa tulee semmoinen tunne, ettei niitä ole tarkoitettu ihmisvoimin pilkottaviksi...

Niin ja uimaranta tuli testattua perusteellisesti. Ranta on matala pitkään, laiturin kanssa tulee kyllä säätöä. Hyvänä puolena toki se hiekkapohja ja matalan veden lämpöisyys.

Timber....!

Puuta meni nurin taas viime viikonloppuna. Tällä kertaa keskityimme rantapöheikköön ja nyt näkyy järvi hienosti jo kenttäkeittiölle! Vielä jäi puita rantaan kaadettavaksi ja myös korjattavaksi. Arvioin, että jäljellä on kahden päivän kaato- ja puiden kokoamisurakka ennen kuin kaivinkonemiehellä on vapaa reitti.

Kokeilin uutta Stihlin moottorisahaa, oli kyllä hyvä. Painoa on reilu kolme kiloa, kevyimpiä mitä löytyy, mutta kyllä sekin oli raskasta muutaman tunnin päästä käytellä. tuota loppu-urakkaa hankaloittaakin juuri työn raskaus: pitäisi siirtää sekä isoja tukkipuun pätkiä että kaataa vielä lisää puita, molempia ei voi tehdä samana päivänä ja peräkkäisetkin päivät ovat olleet vähän tehottomia.

Noh, kaivinkonemies ei tiedä koska ehtii paikan päälle tilannetta arvioimaan, joten emme voi ennustaa milloin siellä pitää olla puut pois tieltä. Heinäkuun alkuun tulee kiire, mutta yritetään. Juhannusta pitäisi viettää ihan muualla ja tämä alkuviikko on alkaneesta lomasta huolimatta mennyt ihan toimistotöissä.

Ehdimme kuitenkin testailla rantsua lauantaina. Iltasella aurinko paistoi nätisti ja kahlailimme rannassa pois pahinta hikeä. Hiekkapohja on mukava, olen siitä todella tyytyväinen. Ranta on kyllä todella matala, laiturin päässä ei aikanaan varmaan kovin syvää tule olemaan.

Paperisota vaihe 2

Vihdoin saimme varastorakennuksen toimenpideilmoituksen paperisodan postiin. Kummallisen iso homma pelkän rielun 10 neliön varaston rakentamisesta, joka kaikenlisäksi ei siis vaadi edes rakennuslupaa vaan toimenpideilmoituksen. Piirustusten tekemisessä, vaikka teinkin vain asemapiirroksen, oli melkoinen homma.

Viime viikonloppuna meni puuta taas runsaasti nurin. Nyt on ehkä puolet kaikista tukkikokoisista puista kaadettu, ja kaikki välittömästi varaston tai tien tiellä olevat. Vain kolme puuta jäi korjaamatta, kun sunnuntaina voimien uupuessa emme enää niitä jaksaneet raahata. Puuta tulee tontilta mielettömästi. Pari mäntyäkin kaatuu ja niistä jo suunnittelimme paitsi pöllejä puiden pilkkomista varten, mutta myös simppeliä pöytäryhmää rantaan tai aluksi grillin lähelle.

Tiilistä kasattu tulisija, jonka päällä on suorakulmion muotoinen rautalevy, on osoittautunut oivalliseksi kenttäkeittiöksi. Kahvit saadaan hetkessä ja viimeksi keitettiin myös perunoita ja paistettiin makkaraa talkooväelle.

Sunnuntai-iltana kroppa oli kyllä vähän kipiä. Kädet tahtovat puutua vieläkin, mutta muuten eilen oli jo ihan ok olo. Eilen illalla kävin rangelle lätkimässä golf-palloja sorsien niskaan, pientä jäykkyyttä tuntui selässä, mutta toipuminen on tapahtunut paljon odotettua nopeampaa.

Oma moottorisaha on vielä ostamatta...

Puu kaatuu...!

Kuluneena viikonloppuna pistettiin puita nurin. Saimme lauantaina talkooporukalla kaadettua 9 puuta ja korjattua suurimman osan rungoita ja oksistakin talteen. Lisäksi varastorakennuksen ja tieliittymän paikat on nyt merkitty tontille ja asemapiirustuksen ensimmäinen drafti on olemassa.

Sää suosi meitä, lauantaina oli todella lämmintä, mutta ei vielä niin paahtavaa kuin sunnuntaina. Tuulikin oli aisoissa, ainoastaan yksi puu kaatui vähän eri suuntaan kuin suunnittelimme. Homma oli kuitenkin todella raskasta. Puiden kaataminen vielä jotenkin meni (tai enhän minä sitä moottorisahaa käsitellyt), mutta karsiminen ja pätkiminen oli rankkaa. Sitten ne oksat raahattiin siisteihin pinoihin sivummalle, mikä oli rinnemaastossa työlästä. Reilun metrin pituiset rungon pätkät raahattiin myös sivummalle nätteihin pinoihin, osa myös tien viereen muualle kuljetettavaksi.

Viereisessä kuvassa on osa tien viereen kannetuista pölkyistä. Voin kertoa, että niissä oli aikamoinen raahaaminen. Kroppa on kuin vähän raskaamman punttitreenin jäljiltä. Älysin sentään käyttää koko vartaloa nostamiseen käsillä repimisen sijaan.

Alkavalla viikolla taistelu byrokratian kanssa jatkuu. Hieman on ollut hankaluuksia saada paperitöitä tehdyksi, ensikertalaisia kun ollaan sekä maakaupoissa että rakennusoikeuksien suhteen. Mutta sen verran on selvinnyt, että asiat etenevät parhaiten jos soitat itse ja kyselet kohteliaasti. Myös käräjäoikeuden kanssa...

Lisää lapiohommia ja kipeitä lihaksia

Viikonloppuna tuli taas punnerrettua tontilla. Vähän oli ylimääräisiä vaikeuksia peräkärryn kanssa, mutta saimme kuitenkin kuskattua tavaraa tontille. Veimme lavoja joiden päälle on tarkoitus laittaa kaadettavat puunrungot pätkinä (jotta eivät ole maata vasten) ja muuta pientä sälää.

S oli juossut "neljännesmaratonin" lauantaina ja oli sunnuntaina niin kipeä, että tiilien kantaminen tuotti tuskaa. Helppoa ei ollut minullakaan puulavojen kanssa. Ne olivat ergonomisesti muotoiltuja ja raskaita.

Kantohomma keskeytyi pari kertaa sadekuuroihin, joita jouduimme katselemaan autosta. Ei huvittanut kastua. Sää oli muutenkin outo, tummat pilvet pyyhkivät taivaan yli välillä ja aurinko paistoi silti melkein koko ajan.

Teimme kenttäkeittiön pohjat lapiohommina ja irtotiilillä. Lapiointi oli raskasta väsyneillä käsillä, olen varma että grillistä tulee negatiivista palautetta... Vilkuilin hieman jo kuivunutta rantaa ja totesin, että myyjä oli oikeassa. Pohja on hiekkapohja.

Tällä viikolla ohjelmassa mökkipakettien tarjouksien keräilyä ja tarkentavia puheluita rakennusvirastoon.

Paperisotaa

Melkoinen nippu papereita piti lähettää lainhuudatusta varten. Lisäksi olemme aloitelleet rakennusluvan hankintaan tarvittavaa paperisotaa. Ensi viikonloppuna tehdään toivottavasti lisää mittauksia asemakaavaa varten, jolla haemme lupaa rakentaa varastorakennus ja mahdollisesti samalla kertaa myös mökki. Mistä tulikin mieleeni, että rajanaapurin tiedot pitäisi selvittää naapurin kuulemista varten.

Rakennustarkastajalta tuli nihkeä palaute rakennusoikeuden ylittämisestä, emme saa ylittää sitä käytännössä, joten nyt on selvää, että saunamökistä tulee 20 neliön mökki. Kontion ja Hongan malleja on katseltu jo huolella, pitänee pyytää tarjouksia.

Raivausta, raivausta

Raivausurakka jatkuu... Menimme lauantaina aamupäivällä tontille vesureiden kanssa. Suomalainen kevätsää näytti nurjan puolensa, vettä tuli ensin tihkumalla, minkä emme antaneet vesureiden heilumista haitata, mutta sitten lopulta sade yltyi suoranaiseksi kaatosateeksi ja meidän oli annettava periksi. Ehdimme vain reilun kahden tunnin ajan pistää pusikkoa kumoon ja kastuimme perusteellisesti.

Sade ei lakannut koko päivänä, joten teimme uuden yrityksen varhain sunnuntaiaamuna. Äitienpäivän kunniaksi ehdimmekin hyvässä säässä ahertaa iltapäivään asti. Lopputuloksena oli iso kasa pienempää puuta, kipeitä lihaksia ja vuotavia saappaita. Eikö luulisi, että 50 euron saappaat pitävät vettä?

Moottorisaha pitää hankkia. Ajattelin ensin, että emme tarvitse sitä vielä, koska saamme apua puunkaatoon, ja voimme hankkia sellaisen vasta puiden pilkkomista varten. Vesurilla voi kuitenkin tehdä vain tietyn verran, jos ei halua liian rankkaa hommaa, ja moottorisahalla saisi näkyvämpää nopeammin. Eli ostoksille...


Homma kuitenkin edistyy. Nyt on parempi käsitys siitä mitä kaikkea olisi tehtävänä, ja rakennusten paikkoja merkkailtu tontille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tovi vierähtää ennen kuin tätä maisemaa pääsee rauhassa omalta laiturilta ihailemaan.

Kaupat tehty ja raivausta aloiteltu

Tiistaina teimme kaupat tontista ja tietysti heti ensimmäisen tilaisuuden tullen suuntasimme tontille kartoittamaan mittakaavaa ja miettimään raivausta. Näät on mun maat, tuumii Jasu rantakivellä.

Tontilla piisaa puita. Niitä on enemmän kuin ajattelinkaan, ainakin 20-30 isoa puuta on kaadettava. Puita kaadetaan joko siksi, että ne tulevat olemaan rakennelmien tiellä tai siksi, että emme halua hyttysiä houkuttelevia kuusia pihapiiriin. Männyt ja koivut voivat jäädä, paitsi tietysti jos ovat tiellä. Ranta on raivattava lähes kokonaan.


Oheisessa kuvassa tienreuna on siellä missä pari ihmistä seisovat, kuvassa keskellä näkyvä musta otus on Jasu, joka juoksee tapansa mukaisesti ihmisten väliä. Edelleen yllätyin tontin koosta, reilut 6 tuhatta neliötä on mukavan kokoinen alue.

Mutta työtä riittää. Merkkailimme rajalinjoja ja pohdimme tontille aikanaan tulevien rakennusten paikkoja. Kun piirsin kotona mittailujamme puhtaaksi tuli mieleeni vielä uusia ideoita, joita pitää taas paikan päällä testata. Tässä on pitkä tie edessä....

Tontin valinnasta

Tuli mieleeni kirjoitella muutama sananen tontin valinnasta, miksi juuri päädyttiin tiettyyn tonttiin ja miksi ei johonkin toiseen.

Pääasiallisena kriteerinä oli tietysti raha :). Olisimme ostaneet tontin taikka valmiin huvilan Teiskosta jos lompakko olisi ollut tarpeeksi paksu. Mutta koska raha on rajoite, päädyimme katselemaan vähän kauempaa. Ja kauempaa tarkoitti tässä reilusti alle kahden tunnin ajomatkan päässä olevia tontteja/mökkejä. Halusimme, että mökille voi mennä helposti viikonloppuna ja ehkä joskus viikolla, ainakin jos pitää puoli päivää vapaata. Niinpä tuosta piirtyy noin 150 kilometrin säteellä oleva ympyrä Tampereen ympärille.

Sähköjen totesimme olevan välttämättömiä. Ei tarvitse olla valmiina, mutta niiden saaminen mökille piti olla varmaa. Monella nätillä tontilla oli ongelmana sähköjen puute ja epätodennäköinen saatavuus (liian vähän kiinnostusta tarpeeksi lähellä).

Kolmas tärkeä kriteeri oli tontin työstettävyys. Edullinen läntti oli monesti suota tai pellonpohjaa, ja rakennuskustannuksia nostaisi siten pohjan parantaminen ja runsas maanajo.

Neljäs tärkeä kriteeri oli tietysti se, että meillä on oma ranta :). Viides kriteeri oli rakennusoikeus, monella tontilla rakennusoikeutta melko vähän tai epäsopivasti meidän suunnitelmiimme tehdä ensin pieni saunamökki ja myöhemmin isompi mökki.

Näillä kriteereillä ja halutulla hintaluokalla ei valmista mökkiä tai saunatupaa löytynyt. Niinpä päätimme olla oman onnemme seppiä ja ostaa sopivan tontin ja tehdä sinne sitten sellainen mökki kuin itse haluamme. Ja toistaiseksi intoa ainakin riittää!

Mökkiprojekti alkutaipaleella

Tässä blogissa on tarkoitus kertoa mökkiprojektista. Tavoitteena on päästä kesäksi mökille, mutta minä vuonna ja millaiselle mökille on vielä vähän vaiheessa :).