Kesäkeittiön ovet osa 2

Keittiöoviprojekti siis jatkui elokuun seuraavanakin viikonloppuna. Kävimme hakemassa ovet lauantaiaamuna varhain, ja sattumoisin tuntui siltä, että viimeisetkin Rautian varastomiehistä todellakin olivat nyt yhdistäneet minun kasvoni ja nimeni ja tiesivät heti mitä ovia tulin kyselemään... No palvelu pelasi, ovet nostettiin peräkärryyn ja saimme ne kiskoineen päivineen ehjinä perille. Kisko oli kyllä nyt hyvin pakattu, paksut laudat molemmin puolin. Ja kyllähän se kolme metriä pitkänä kieltämättä oli hieman hankala käsiteltävä, alumiinisena vielä aika herkkä iskuille.

Ovet tulivat kuitenkin puuvalmiina, vaikka alunperin oli puhe jostain muusta. Ei se meitä oikeastaan sitten haitannutkaan, ovet käsiteltiin jo valmiiksi puusuojalla ja tarkoitus on vetää pintaan vielä maali ennen asennusta. Nyt kun ovet vihdoin saatiin kaikkine vermeineen paikan päälle, voimme vasta lopullisesti suunnitella asennuksen. Lauantai meni kuitenkin sähköhommissa, asentaja yhdisti johdot ja loihti meille kesäkeittiöön sähköt + tuli korjattua muutama puute mökinkin puolella. Hienoa! Valaisinta pitää etsiä, haluaisin hyvin lyhtytyyppisen mallin, ja ehkä työvalaisimen erikseen. Nyt siis sähköt kuitenkin takaavat, että letunpaistajan apumies ensi kesänä voi vatkata kermat sähkövatkaimella eikä tarvitse rannetta rikkoa... jos sen siis haluaa ulkona tehdä.

Parimetriset ovet joissa suurin osa on lasipinta-alaa olivat yllättävän hankalia käsiteltäviä, siis nosteltavia, varovainen piti olla, ja se ei ole ainakaan allekirjoittaneen vahvin laji. Onnistuimme kuitenkin niihin ekan pinnan saamaan ja jätimme ne sinne terassille nyt odottamaan asennusta. Sopii toivoa, ettei mikään omituinen yhteensattuma riko niitä.

Bilteman halpistelineet ovat olleet kyllä taas suurena apuna, nytkin toimivat hyvin käsittelytelineenä,

Ja terassin katonmaalaus on lähes valmis. Puuttuu enää pieni pätkä takaseinän räystään alla (en vain enää sunnuntaina jaksanut sitä loppuun, käsille hirveää hommaa), sekä etukolmio johon ei kerta kaikkkiaan meidän telineillä yllä. Seuraavaa rakennusprojekti varten, sitten joskus muutaman vuoden päästä, on ostettava kunnolliset, vähintään viiteen metriin yltävät telineet. Maalaamaton osuus jää juuri etupalkin taakse piiloon, mutta toki terassilta näkyy. Ja häiritsee minua... Muutoin maalaus muutti rakennuksen luonnetta, valo leikittelee pinnoilla ihan eri tavalla. Kannatti tehdä, vihdoinkin. Ja näinhän tätä en sitten enää ikinä tee. Jollainhan nämäkin jutut on harjoiteltava.

Kesäkeittiön ovet osa 1

Viime kesänä rakennettu kesäkeittiö pistettiin syksyllä ison, vihreän kestopeitteen avulla umpeen talven lumituiskuilta suojaan, ja hyvin peite suojasikin. Toki se oli myös susiruma. Keittiöön oli ajateltu kyllä ovet alunalkaenkin, mutta tarkoitus oli ensin tehdä ihan saranalliset, avattaat ovet.

Koko kesän aikana oli yksi sadepäivä jolloin vesi satoi niin vinoon, että kesäkeittiön etuporras ja muutama ensimmäinen lattialauta kastui, hella ja muut tavarat pysyivät kyllä muuten kuivina. Joka tapauksessa ajattelimme, että ovet olisivat hyvät olemassa tuulisten kelien varalle ja vähintäänkin talveksi. Muutamana tuulisena säänä nimittäin kaasuhella sammui :) kesken keittämisen, mikä on ikävä yllätys jos sitä ei heti huomaa...

Mietimme eri vaihtoehtoja, mutta jo keväällä ajattelimme lasisten liukuovien olevan paras ratkaisu. Kevyt ulkonäkö ja ne saisi kokonaan pois tieltä tarpeen vaatiessa. Etsimme sopivia vaihtoehtoja ensin itse koottaviksi, mutta kesälomareissulla Lappeenrannassa törmäsimme haluamaamme ratkaisuun. Kävimme muilla asioilla Puukeskuksessa ja huomasimme siellä piharakennukset. Kävimme heti tutkimassa, ja valmiissa kesäkeittiössä oli sellaiset liukuovet kuin mitä me halusimme.

Lisämittailuja omalla mökillä ja teimme tilauksen. Jostain syystä, jota en nyt enää kyllä ymmärrä, toimitus piti tehdä paikkaan, jossa lasti voidaan purkaa. Puukeskuksen kauppias ehdotti paikallista rautakauppaa. Koska mökkimme sijaitsee siten, että Keuruun Rautia oli lähinnä, soitin sinne ja pyysin kauppiaalta lupaa toimittaa paketti sinne. Samalla hakisimme lautatavaraa sieltä.

Elokuussa pidimme viikon loman, lainasimme peräkärryä ja ajoimme Rautiaan. Ekalla kerralla paketti ei ollutkaan tullut. Soitto Puukeskukseen vahvisti, että se tulee seuraavana päivänä. Tiistaina soitin Rautiaan, varmuuden vuoksi. Hätääntynyt trukkikuski varastolta vastasi. Tilaamamme ovet olivat 90cm leveitä, ja oviaukkokin niin leveä, että liukukiskoa oli tilattu 3metrin pätkä. Alumiinista liukukiskoa. Trukkikuski oli pakettia purkaessaan kolhaissut kiskon niin, että vain 2m26cm (näin minulle kerrottiin) oli suoraa. No ei, se ei riitä meille.

Kesti pari päivää setviä miten asia hoidetaan eteenpäin. Rautia oli sikäli syytön, he eivät olleet pakettia tilanneetkaan, mutta kyselin kyllä olisiko sitä käsitelty jotenkin varovaisemmin jos se olisi ollut heidän kauttaan tilattu. Trukkikuskihan ei tiennyt, että paketti on erikoitoimitus. Kun asia lopulta saatiin sovittua, oli selvää, että uutta kiskoa saisi odotella viikon. Raivostuttavinta oli, että minun piti soitella kauppaan useamman kerran, aina vastasi eri henkilö joka lupasi soitella takaisin, eikä todella ensin ollut selvää hoituuko tämä vai ei. Viimeisellä kerralla olin niin vihainen, että sain asian heti hoidettua. Rautia tilasi uuden kiskon Puukeskuksesta.

Eli lomalla ei tarvinnutkaan asennella ovea. Sen sijaan tehtiin sisävahauksia ja muita pieniä juttuja. Kurpitsasatokin alkoi olla jo todella valmista käytettäväksi, kuten kuvasta näkyy. Vihreä kesäkurpitsa painoi yli kolme kiloa. Lisäksi kaivettiin maakaapeli kesäkeittiöön sähköjä varten, kun kostea sää teki hiekasta juuri sopivaa :)

..ja vähän ulkohommiakin

... yksi vedenkäsittelyprojekti on vaatinut suunnittelua ja aikaa ja tilaustuotteita. Nimittäin kesäkeittiöstä on tiskivedet toki käsiteltävä ennen kuin vedet lasketaan maahan. Asiaa tutkittuamme ja mittailtuamme päädyimme tilaamaan Biolanin Harmaavesisuodatin Lightin. Se oli sen verran iso, ettemme halunneet sitä kotipuolesta kuskata mökille, vaan noutaa lähialueen K-Rautiasta. Siellä sellaisia ei ollut hyllyssä, vaan tilaustuotteina ja jokainen erikseen tehtävä tilaus tarkoittaa rahtikuluja. Säästimme 40 euroa kun tilasimme tämän siten, että kauppias tilasi muitakin tuotteita Biolanilta omaan myyntiinsä.

Tuote siis tilattiin ja noudettiin parinkymmenen kilometrin päästä. Se oli hienosti pakattu ja sisälsi lähes tulkoon kaiken tarvittavan. Meillähän oli läpivientiputki kesäkeittiöstä ulos, mistä kuvia toisaalla, 75millinen halkaisijaltaan. Se tehtiin siihen kokoon aikoinaan siksi, että pienemmätkin putket voitaisiin tuoda sen läpi tarvittaessa. Koko osoittautui juuri oikeaksi, Biolanin suodattimen kaikki putket, niin tulo- kuin poistopuolella, ovat samaa kokoa.

Ainoat tarvittavat lisäosat olivat liitosputket oikeaan kulmaan. Hieman niitä kulmia piti säätää, mutta lopulta suodatin saatiin suoraan keittiön taakse ja kaikki putket kiinni. Jos voisin, niin maisemoisin sitä hieman...

Mukana tuli myös suodatusainetta eli sitä turvetta, joka piti levitellä laatikoihin tasaisesti. Ei ollut kovin paljoa tavaraa mitä niihin tuli! Noin kolmekymppiä maksaa yksi pussi ja kauppias arveli, että meidän vähäisellä käytöllä yksi kestää ainakin kaksi vuotta. Tähän suodattimeen voi puskea vettä 300l/vrk, ja tähän on siis johdettuna vain kesäkeittiön altaat, joten aika paljon pitää tiskiä tehdä että tuo määrä ylittyy....

Poistoputken päähän pitäisi löytää letku, mieluiten pehmeä, jolla vedetään tuo ulostuleva, puhdistettu vesi vielä vähän kauemmaksi ja lisää suodattumaan. Ajattelin, että kurpitsoille ja raparperille...

Nyt voi naapurikin olla rauhassa...

Sisähommia

Viikonlopun sää oli laatuaan sellainen, että mökillä projektit valittiin lähinnä sisätiloihin keskittyviksi. Oli joko liian kosteaa tai liian tuulista terassin maalauksen jatkamiseksi. Järkyttävä tuuli järveltä suoraan pihaan ei houkutellut heilumaan tikkailla. Niinpä lakkojen(!!) poimimisen lomassa pienittiin lisää pikkurisuja sekä vahattiin tuvan seiniä.

Pääosa risukasoista, joita kaadetuista puista on jäänyt jäljelle, on käsitelty. Muutama yksittäinen kasa vielä tarvitsee silppuria ja lajittelua, mutta yksi näkyvimmistä ja isoimmista saatiin keväällä lajiteltua ja silputtua. Kyseinen kasa oli mökin takana oleva "paniikkikasa", johon puita, risuja ja oksia heiteltiin viimeisessä vaiheessa tonttia raivatessa ennen ensimmäistä kaivinkonetta 2009. Oksat on silputtu, mutta isommat risut jäivät odottamaan sahausta. Sitä aloiteltiin nyt sään jäähdyttyä, ikävä touhuta moottorisahan kanssa helteillä. Puolet kasasta saatiin pienellä vaivalla pilkottua. Meillä todellakin on tuota "vedenlämmityspuuta"! Itse tekemiämme pieniä kuivatusrakennelmia vielä 4 jäljellä, kaikissa noin kuutio tikkupuuta, ja nyt siis viides tekeillä. Ja näitä on polteltu nyt kaksi. Piha siistiytyy risupuista mutta työtä se vaatii.

Mutta se vahaus. Sitä kokeiltiin helteelläkin tehdä, mutta vaha imeytyy kyllä paremmin parinkymmenen asteen lämpötilassa kuin 30:ssä, puhumattakaan homman hikisyydestä. Lämmintä pitää kuitenkin olla jotta ovet ja ikkunat voi pitää auki ja haihduttaa käryt.

Seinien alaosat on nyt vahattu Osmocolorilla, vaalealla hirsi ja tammella puitteet. Tuli komean näköistä, ja koko tuvan valaistusolot muuttuivat ihan radikaalisti, kun vahattu pinta alkoi taittamaan ikkunoista tulevaa valoa takaisin. Yläosat puuttuvat vielä, telineet on rakennettava sisälle jotta niihin ylttää. Aiemmin tehty vahaus sai jotenkin lisää näköä, kun ikkunapuitteet tuli vahattua nyt tummemmalla värillä. Jokunen tunti on vielä kyllä vahattava jotta loputkin seinät on tehty.

Toivottavasti sää pysyisi suhteellisen kuivana, että terassin katon saisi maalattua loppuun, kun nyt on kaikki maalitkin.

Veneeseen ostettiin kaikuluotain, edullinen harmaasävynäyttömalli. Se saatiin kyllä viriteltyä käyttökuntoon, mutta tuulinen sää esti varsinaiset koeajot. Ensi kerralla sitten...

Hellehommia

Säät suosivat meitä lomalla, useana päivänä mittari oli yli hellerajan ja välillä jopa  yli kolmessakymmenessä asteessa. Koska laiturin suhteen ei ollut isompia projekteja auki, loman pikkupuuhiksi oli ajateltu keväällä kaadettujen ja halottujen koivujen siirto sisätiloihin puuvarastoon sekä terassin katon maalaus.

Olin maalaillut noita katon alapuolen osia vähän ja laskeskellut, että urakka on noin kymmenen tunnin mittainen. Suurin piirtein kymmenen tuntia sitä maalausta tehtyäni olin puolivälissä :(. Kun oli todella kuuma, maalasin muutaman tunnin auringolta suojassa (ja huopakaton alla!), toisella kädellä maalasin ja toisella pyyhin hikeä ja sitten en pitänyt tikkaista kiinni. Maalauksesta työlästä teki terassin korkeus. 5.5 jatkotikkailta oli pakko maalata, tellingit eivät ylttäneet kuin osaan kattoon. Värejä on kaksi, parrut ruskealla karhulla ja välit harmaalla porolla. 

Olipa sitten viimeinen kerta kun katon alapuoli jätetään tuolla tavoin näkyväksi ja maalataan erikseen. Seuraavaan rakennukseen se vedetään umpeen, ja peittolaudat maalataan maassa. Sen verran kovaa hommaa ja hyvää tasapainoa vaativaa tuo juttu oli. Vieläkin on kesken, maali loppui välillä ja sattui pienimuotoinen onnettomuus jonka vuoksi en viitsinyt tikkailla hetkeen kiipeillä, nimittäin tikkaat tietysti lipsahtivat ja tulin niiden kanssa alas. Sen verran tuli kolhuja, että kiipeileminen jäi hetkeksi. 

Mutta tästä on hyvä jatkaa. Puut on kuivina tallessa, kerrankin meillä oli tuuria polttopuiden suhteen, ja rantaankin tehtiin pieni terassi. Kivoja pieniä lomapuuhia, ei sellaista raatamista kuin edellisinä kesinä. Paljon uimista, veneilyä, vähän kalastustakin, hillojen poimintaa, pyöräretkiä... Koiratkin nauttivat kun lauma oli koossa ja aikaa oli eri tavalla niidenkin kanssa puuhailuun.

Laiturille ei portaita saatu rannasta aikaiseksi, niitä pohdittiin ja pähkäiltiin, mutta hyvää ratkaisua ei vielä löytynyt. Mietintä jatkuu.

Kesäkeittiö on myös vielä vailla ovea, muutamaa vaihtoehtoa kävimme katsomassa, mm. Puukeskuksessa valmiskesäkeittiön liukuovea saa ostaa erikseen. Tämä on hoidettava ennen syksyä. 

Poikki, halki ja pinoon

Kevään eniten aikataulupainotettu urakka eli kolmen kaadetun koivun palastelu kuivumaan on nyt finaalissa. Siihen meni kolme viikonloppua. Koivuthan kaadettiin huhtikuussa lumen päälle. Pienimme ne suoraan mittaan sitä mukaan, kun ehdimme halkoa halkomiskoneella, ja hyvin toimi. Maastokin ehtii palautua. Unohdin mitata paljonko klapuja noista tuli, mutta eiköhän niillä taas lämmitä jonkin aikaa. Puut olivat hyväkuntoisia vaikka latvat olivatkin kärsineitä ja kuivuneita. Tästä otamme opiksi ja kaadamme jatkossa niitä yksi kerrallaan.

Ja laituri siis säilyi ehjänä keväästä. Veden pinta on laskenut noin 40-50 senttiä tulvapinnasta, joka vallitsi jäiden sulamisen aikaan. Korjasimme ponttoonirakennelman kulkusillan alla ja uitimme laiturin paikoilleen. Päivän homma tuon kulkusillan vuoksi. Tai ei sitä tarvinnut korjata, tämä oli parannus, joka oli helpointa tehdä ennen kuin laituri on kasteltu vedessä. Yhdellä pontoonilla silta haukkasi vettä liian helposti, ja toinenkaan ei riittänyt. Laitettiin sitten kaksi alkupäähän, ja nyt sillankin kantavuus on 450kiloa. Näyttäisi ainakin nyt toimivan hyvin. Laituri oli kevään jäljiltä kuiva ja huomattavasti kevyempi nostella kuin syyssateiden jälkeen. Kahteen pekkaan sen sai veteen ilman isompia vaurioita, mutta jatkoa ajatellen pitänee sitä vinssiä kehitellä :)

Lintuja varten olisi kiva keksiä joku pelote. Laituri on melkoisessa kuonassa viikon jäljiltä ja vaatii pesua joka kerta. Ideoita otetaan vastaan.

Pari viime viikonloppua olivat lämpimiä, laiturillakin siis ehdittiin istua toisin kuin menneinä keväinä. Kun patiokin on valmis ja grillipaikka ja kesäkeittiö iskussa, kelpaa syödä ulkona ja nauttia kesästä. Peruna on istutettu ja nostaa päätään mullasta, josko siitä saisi kesäperunat. Muutakin pientä istutusta tuli tehtyä, ja kesäkukat on hankittu.

Lauturin rappujen suunnittelu on alkanut, samoin siihen eteen tulevan terassin. Kesäkeittiön ja pation yhdistävä rappurakennelma pitää myös miettiä. Samoin on vielä hakusessaan pihapolkujen pintamateriaali, jotta edusta lakkaisi näyttämästä hiekkaerämaalta ja se hiekka ei enää kantautuisi sisään...

Sulamisvedet valuivat hienosti rinteestä pois ja salaojitus on toiminut, piha on vehreämpi ja kuivempi kuin aikaisempina vuosina, huomattavasti. Mökin taakse on jo palautunut mustikkavarvikkoa, katsotaan saadaanko sitä järven puolelle vielä takaisin. Heinä on vallannut alaa ja vaatii niittoa. Puuhia riittää...

Kevät koittaa

Kevät koitti viimeinkin, vaikka talvi olikin sitkeässä. Vielä huhtikuun ensimmäisinä viikonloppuina oli hiihtolomakelit, mutta tässä vaiheessa mökkiprojektia ei niin harmittanut vaikka ei heti pensselin ääreen päässytkään. Hiihtämisestä nautittiin loppuun asti.

Kevään tullessa jännitystä tuo laituri. Kestääkö se, vai seuraako viime vuoden laituriprojektia 2.0 taas uusi platformiversio 3.0? Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei seuraa, vaan voimme siirtyä suoraan 2.1 kehitykseen. Tämä kuva on huhtikuun lopulta
.

Vesi nosti jäätä vielä huomattavan korkeammalle sulaessaan. Ensimmäinen betonirengas toimi jäänmurtajana, se oli leveämpi kuin viime vuonna tehty koroke ja puski siten jään kauemmaksi puuosista. Hyvä niin.

2.1 projekti tarkoittaa, että laiturille tehdään portaat rannasta. Ne tulevat edessä olevan betonin päälle, eikä jää toivottavasti ihan niihin asti ulottuisi. Kevään ja kesän tulvavesi kylläkin.

Vietimme talvella paljonkin aikaa mökillä kovempien pakkasten puuttuessa. Hirret ovat painuessaan tiivistyneet lisää, ja lämpö on alkanut pysyä ensimmäistä talvea paremmin. Talvikäyttö veti myös puuliiterin tyhjäksi, ja kaikki jäljellä olevat puut ovat joko olleet ulkona vuosia tai kastuneet pahasti kerran tai pari. Jotta lämmitys syksyllä ja talvella helpottuisi, kaadoimme pihasta huhtikuun alussa kolme koivua, joiden latvat olivat jo kuivuneet ja rungossa oli lahovaurioita. Niitä nyt sitten pienitään pätkiksi ja kuivatellaan talven puiksi.


Lunta oli talvella todella paljon. Piti ottaa kuvia siitä miten tuollaiset pienet koirat jäävät polkua reunustavan lumen varjoon. Mökkipolun lumi ulottui polviin asti. Kävimme kuitenkin juuri sopivassa vaiheessa alkutalvesta mökillä ja ehdimme tekemään poluille pohjat silloiseen lumeen; myöhemmin lumityöt eivät olleet niin pahoja urakoita. Kerran kyllä ajattelin, että jos asuisin tämmöisessä paikassa, minulla olisi lumilinko. Naapurilla on jo.

Sen verran pitää vielä tilittää, että ennen kuin pääsimme puita pienimään, piti suorittaa täydellinen remontti puunhalkaisukoneelle. Se ei ollut talvesta tykännyt. Se tuli purettua ja putsattua kunnolla ennen kuin se suostui käynnistymään. Mitä ilmeisemmin kosteus oli hiipinyt kytkentöihin ja moottoriin. No, muutaman tunnin uurastus koneen kanssa sai sen kuitenkin taas toimimaan. Mielestäni kyllä ulkokäyttöön tarkoitetun koneen sähkökytkennät voisivat olla paremmin suojattuja, kytkintä suojasi pelkkä muovikotelo joka ei edes ollut kovin tiivis! Toki kone on ollut peiteltynä aina, kun sitä ei käytetä, mutta kosteus tiivistyy peitteen alle ja sitä kautta koneen osiin.

Jatkoprojekteja raportoidaan niiden edetessä.