Hirsihommia

Viime viikolla oli jännät päivät, maanantaina saapuivat hirret ja tiistaina alkoi pystytys. Hommahan ei tietenkään mennyt ihan putkeen kummankaan jutun osalta...

Finnlamellin tehtaalta sanottiin kuormauksen alkavan aamulla kuudelta ja kuljetus lähtee jämptisti kahdeksalta. Etäisyyttä on sen verran, että kuorman odotettiin olevan kymmeneltä perillä. Näin siis heidän suunnitelmansa. Toteutus oli seuraava: noin vartin yli kahdeksan kuljettaja soittaa, että oma auto on katsastettava ja hän tulee kahdeltatoista. Meitä oli minä ja kaksi pystytyskaveria paikalla, hiekoitus ja auraus oli tilattu yhdeksäksi. Siinä sitten laiteltiin piha valmiiksi ja putsailtiin vähän perustuksia jäästä. Kaverit lähtivät pariksi tunniksi pois ja minä jatkoin varsinaisia töitäni. Ennen kahtatoista päätimme puhelimitse varmistaa, että kuski on tulossa oikeaan paikkaan (purku oli tehtävä eri paikassa). Oli tulossa, mutta ei vielä kahdeltatoista, vaan vasta yhdeltä. Lounastaukoa väliin.

Puoli kahdelta tuli lopulta ensimmäinen kuorma, täysiperävaunullinen yhdistelmä ei pystynyt tulemaan perille vaan kuorma oli tuotava ns. nupilla. Vaati kolme reissua, että kaikki saatiin tuotua, mutta nyt on tavarat tontilla vesikattoon ja eristämiseen asti. Hieman oli hurjan näköistä kuorman purkaminen kaltevassa pihassa ja hiekoitus todellakin tarpeen. Paketit ottivat hieman lommoja purkuhommissa (kuulemma 30 vuotta tätä hommaa tehnyt kuski käytti kuvassakin näkyvää kuusta pakettien jarruna...), mutta ei mitään vakavaa. Maanantai oli kuitenkin paketissa, alunperin oli tarkoitus kahden kaverin aloitella eka kierros ja sähköreikien merkkaus, viimeinen paketti peiteltiin viideltä pimeässä ja päivä oli pulkassa niitä availematta. Nosturikuskille soitettiin, ettei tarvitse tiistaina vielä tulla.

Ongelmat alkoivat tulla esiin vasta, kun tiistaina alkoi pystytys. Ensimmäiset kierrokset olivat menneet hyvin, mutta terassin puolella pikkunurkat alkoivat ahdistamaan. Keskiviikkoaamuna, kun ajelimme itse paikalle katsomaan, oli selvää, ettei homma toimi. Nurkat enemmän kuin ahdistivat, ne eivät vain mitenkään menneet paikoilleen.

Mittailimme hirsiä, niissä oli usean millin eroja, ja  ristikkäin mitat eivät myöskään toimineet. Yritimme soitella Finnlamellille, itse asiassa aamusta alkaen, mutta kukaan ei vastannut. Soitin itse myyjälle, joka alkoi myös soitella tehtaalle.

Sovimme rakennusporukan kanssa, että epäsopivat palat puretaan. En halunnut jättää terassille näkyville moisia kohtia saati ruveta paikkaamaan ja maalaamaan päälle. Priimaa on ostettu, priimaa on saatava. Tiesin, että minua ottaisi päähän aina kun siinä istuessani katse osuisi nurkkiin, ja miettisin miksi oikaisimme tässä. Koko tähän säätämiseen meni kyllä useita tunteja usealta kaverilta, turhaa työtä.

Iltapäivällä tehtaalta palattiin, ja kaveri lupasi heti korvaavat hirret sekä asentajan seuraavana aamuna näyttämään miten ongelman kanssa voi jatkossa selvitä. Eli ongelma oli tuttu, hirret oli tehty marraskuussa ja jätetty ulos nipussa, kelit ovat olleet mitä ovat, joten puu oli muuttanut muotoaan. Ongelma oli erityisen paha lyhyissä nurkkapaloissa, pitkät nurkat ahdistivat myös mutta paljon vähemmän. Tämä oli todella harmillista, koska muuten laatu oli hyvää, nurkat valmiiksi villotettuja ja tiivistekumit laitettu, eli asennusporukka selvisi muuten pienemmällä vaivalla.

Keskiviikkona miehet tekivät minkä voivat, mutta homma jäi auttamatta kesken, rannan puolelta seinä oli vain puolessa välissä, ja seuraavana etupuolelle olisi pitänyt nostaa pitkät hirret, eli nosturi tilata. Päivän lopuksi tuli negatiivinen viesti Finnlamellilta, heillä ei ollut hirsiä (!) mistä tehdä uutta, ja uudet tulisivat siis vasta seuraavalla viikolla.

Sovimme, että torstaina miehet tekevät terassin rungon, jotta pylväät voidaan nostaa niille, ja katsovat mitä Finnlamellin mies neuvoo. Nosturi ja muu tilattaisiin, kun tiedämme koska hirret tulevat. Näin tehtiin, ja torstaina myös peiteltiin vanerilevyillä paljaaksi jääneet hirren pinnat, jotta mahdollinen räntä yms. sade ei niin imeytyisi sisään ja mahdollisesti aiheuttaisi lisää ongelmia.

Heti aamulla jo pimeällä tullut Finnlamellin mies neuvoi miten sirkkelillä voi ottaa pontista millin pois, ja teki myös ohjurin (jota kutsui jigiksi) valmiiksi. Ongelma oli siis todellakin tiedossa eikä mikään uusi. Puhelimessa meitä neuvottiin käyttämään puukkoa avuksi, miltähän sekin näyttäisi hirren kuivuessa, kun sitä on puukolla pakotettu paikoilleen!

Ongelma on mielenkiintoinen: nurkkien on hyvä olla niin tiiviit ja ahtaat kuin mahdollista, jotta niistä ei vedä. Mutta samalla ne on myös hankalia koota, jos on puolen millinkin ero mitoissa.

Lopputulema oli, että perjantaina iltapäivällä soitimme itse taas tehtaalle (koska sieltä ei lupauksista huolimatta soitettu), ja meille kerrottiin, että hirrenpätkät tulevat sunnuntaina. Näin tosiaan kävi, tehtaalta mies toi sunnuntaina peräkärryllä kuormalavallisen puuttuvia pätkiä, ja maanantaina nosturi pääsi hommiin. Odotamme siis paljon valmista tämän viikon aikana viikonlopuksi meille ihasteltavaksi!

Pakko sanoa, että keskiviikkona korpesi aika lailla. Mutta asialle ei vaan voinut mitään, vaikka miten olisi raivonnut. Ideaalitilanteessa hirsitoimittaja olisi saanut uuden matskun paikalle seuraavaksi päiväksi, mutta ilmeisesti tehdasta ajetaan aivan tilauskannan mukaan eikä yhtään yli. Hirren koko tietenkin vaikuttaa asiaan, valmiina pitäisi olla juuri tämän kokoista hirttä. Yllätyin hieman miten tiukalla homma on, mutta pakko antaa pisteet siitä, että uusi kuorma toimitettiin sunnuntaiksi, eli saimme heti maanantaiaamusta työt käyntiin. Eihän meillä ole kiire aikataulussa, oleellista on vain saada rakennus vesikattoon ja sen jälkeen se on suojassa, mutta mikään homma ei ole päivän päälle. Niin kauan kuin sää on kuivaa, on hyvä tehdä ja sitä yritetään hyödyntää, mutta koko operaatiosta tuli siis turhia työtunteja jonkun maksettavaksi, ja pari sään puolesta hyvää työpäivää meni hukkaan. 

Talvirakentamisen riemuja osa 2

Blogi jäi tauolle vaikka rakentaminen ei jäänytkään, ja nytkin on taas vauhtia!

Viime kerran jälkeen tehtiin vielä säiden uudelleen lämmettyä pohjan valu, ja eikös toinen betoniauto jäänyt maapalloon kiinni kuskin tehtyä pieni virhe peruuttaessa. Mutta loppujen lopuksi kaikki oli tehty ja pohja peitelty odottamaan hirsikuormaa. Taukoa tuli melkein kaksi kuukautta, välissä vain, koska säät olivat niin leudot, tehtiin vähän salaojitusta parkkipaikan tienoolta. Betoniauton tentuaminen pihassa ja kaikki ne isot kuormat syyssateiden jälkeen olivat tehneet tiestä pehmeän, ja vanha ongelma, veden valuminen parkkialueen laitaan, alkoi taas nostaa päätään. Roudan puuttuessa oli siis mahdollista kaivaa reuna auki ja salaojittaa se. Mielenkiintoista oli, että salaojaputkista, sekä tien alta että tulevan mökin alta, valui vettä joka yli 20 asteen pakkasessakin. Ensi kesänä on tiedossa paljon pihahommia...

Huomenna tulee hirsikuorma. Meille jäi viikonlopun hommaksi putsata pohja lumesta ja tehdä vähän lumitöitä. Osoittautui, että lunta ei niin olekaan mutta 5-7 senttiä jäätä pohjaa peittävien pressujen päällä. Aikaa meni 3+4 tuntia viikonloppuna, kahdelta hengeltä, kun naputtelimme jäätä pajavasaralla (varsinainen monitoimityökalu muuten) ja tuuralla. Ja kuskasimme kilisevät jääkuormat rinteestä alas.



Sää on sellainen, että tie on liukas, ja betoniautoepisodi kummittelee rakennusmiesten mielessä. Nyt järjestettiin siis hiekoitus aamuksi, ja perille ei edes yritetä täysperävaunuyhdistelmällä, vaan lasti kerrallaan.

Nyt on pohja siisti ja odottaa huomista hirsikuormaa ja kasauksen aloitusta. Jännä nähdä miltä se nyt tulee näyttämään!