Talvirakentamisen riemuja

Useina vuosina marraskuussa on ollut vesisadetta, emmekä ole edes mökkeilleet. Tänä vuonna oli pitkä, kuiva syksy, ja talvi tuli aikaisin. Ainakin ensimmäinen talvi :)

Antura saatiin valettua vielä hyvässä kelissä, muurarien aloittaessa harkkojen muurausta ilma oli viilentynyt jo huomattavasti. Eikä se pieni pakkanen mitään, mutta se tuuli! Koska tontin arkkitehti (!) on suunnitellut tulevan mökkinsä korkealle ja avoimelle paikalle, ilmanvaihto on taattu. Toki huomasimme tämän itsekin, kun laitoimme kovetuskaapelia anturaan, mutta viima vain yltyi siitä. Onneksi ei tarvinnut muurata itse...

 Kuvista näkee taas vähän tuota tontin haastetta. Onneksi perille tulee hyvä tie.

Muurauksen jälkeen tuli päivän parin päästä lumi, joka kätevästi peitti kaikki rojut alleen. Olimme sopineet, että puramme itse anturan muotin ja siivoamme paikat. Muotin purku oli muutaman tunnin homma kahteen pekkaan, ja se lähtikin oikeastaan ehjänä, vain tukilautoja meni palasiksi purettaessa. Samalla tamppautui maasto ja sunnuntaiksi jäi siistiminen, roskien keräily. Anturamuotit kelpasivat kierrätykseen, mikä on hyvä koska betonilauta on rojulautaa, ja tuommoista määrää ei viitsi käsin sahailla.

Pakkanen laski ja ilma lämpeni viikon loppua kohti. Betoni alkoi myös samalla muuttaa väriä ja kuivaa lisää. Muuraukseen oli laitettu pakkasen kestävää laastia (tai jotain lisäainetta) mukaan, mutta kun se on peruskuivamisen aloittanut, se prosessi jatkuu loppuun asti.

Lopputulos näyttää hyvältä. Ja korkealle se tulee. Onneksi lunta ei tullut tuon enempää vielä, ja saimme siivottua ajoissa.



Selvää on kuitenkin mitä talvirakentaminen tulee tarkoittamaan. Pohjia on pidettävä lumesta puhtaana jotta hirsikehikon saapuessa mahdollisimman vähän aikaa menisi lumitöihin. Jos tämä lumi pysyy, edessä on mukavat kaksi kuukautta lumitöitä. Hirsikehikko on tilattu viikolle 4. Minua harmittaa, etten nähnyt saunamökin pystytystä aikoinaan pitkän sairaslomani vuoksi. Joten nyt on kalenteriin varattava pari viikkoa aikaa jotta pääsen korjaamaan vahingon...

Suunnitelmia suunnitelmien sisään

Tässä vähän kertomusta päämökin suunnittelusta ja mitä kaikkea suunnitelmia pitää huolehtia sen lisäksi, että on se pääsuunnitelma mökille tehty. Ja tämä siis piirustussuunnittelua, ei kokonaisprojektia.  Hyvin aikaisessa vaiheessa projektia pitää tehdä tarkat suunnitelmat monella eri tasolla. Perustuksia tehtäessä pitää tietää viemärinöinnin paikat, mistä tuodaan vesiputket sisään ja sähkö jne jne. Mitä enemmän mietitty alkuvaiheessa, sen parempi. Sisäänvientiputkia upotettiin perustuspilareiden alta routasuojien alle haudattavaksi.

Ensimmäiseksi pitää hieroa pohjapiirustus kuntoon. Täytyy tehdä päätöksiä mihin ne rajoitetut neliöt käytetään mahdollisimman hyvin ja niin edelleen. Pohjana meillä oli Finnlamellin Loiste-sarja, jonka muodosta pidimme. Muuttelimme hieman mittasuhteita, toimintojen paikkoja, ja venytimme seiniä jotta pääsimme tasan 80 neliömetriin. Osa tästä pohdinnasta ja säätämisestä on vanhassa blogimerkinnässä. Halusimme kolme ulko-ovea, yhden pääoven tuulikaapilla, reitin keittiöstä terassille ulkona syömisen helpottamiseksi sekä selkeän väylän suoraan pesupaikkaan kulkematta koko mökin läpi, kuratassujen vuoksi. Ei ovia olisi ollut pakko olla kolme, toki joitakin noista olisi voinut yhdistää, mutta meistä ei ollut kiva suunnitelma sellainen missä keittiö on pelkkiä sisäseiniä vastaan ilman ikkunoita, tai länsipuolella, ulko-oven lähellä. Lisäksi osalla valmistajista on kyllä neliöt tehokkaasti käytössä, mutta rakennus on sisäosiltaan melkoista kulmaa ja nurkkaa. Tässä saimme suhteellisen selkeät linjat, mahdollisimman vähän ns hukkatilaa. En ole vielä varma onko eteisaula sitä, mutta jostainhan kaikkiin huoneisiin on kuljettava...

Pari on matala, mutta melko iso. Koska kukaan meistä ei nuorru enää, halusimme myös oikeat portaat, eikä toisaalta tarvitse koiriakaan kantaa portaita jos sellainen tarve olisi. Portaat ovat tilaa vievä juttu muuten. Tämä sijoituskohta teki niistä vähiten keskelle huonetta sijoittuvat (kuten oli alkuperäisissä malleissa), ne jäävät takan taakse. Hieman sekin arveluttaa miltä se näyttää, mutta en parempaakaan keksinyt. Alle jäävä tila ainakin nyt on avoin. Takan viereen tulee kaksiosainen puukotelo, lähinnä koriste, mutta se tarkoittaa että suurin osa portaiden alle jäävästä tilasta on tuvan suuntaan peitossa.

Ja näillähän suunnitelmilla saa "vain" rakennusluvan, lisää pitää tehdä. Sadevesijärjestelmistä ei tarvinnut piirtää kuvaa, mutta harmaavesi- ja umpisäiliöt kyllä piti piirtää asemakaavaan. Asemakaavasta näkee, että korkeuserot ovat kovia ja rinne melko jyrkkä. Helpointa oli parkkipaikan tasaaminen aikoinaan, ja jos olisi silloin suunniteltu koko projekti, olisi kannattanut päämökin paikka tasata siihen. Nyt piti tehdä pengerrystä jotta varasto ja parkkipaikka pysyvät missä ovat. Mutta nyt mennään näillä ja se siitä. Todellisuudessa imeytyskentän ja umpisäiliön paikkoja vaihdettiin keskenään kaivettaessa löytyneen kallion vuoksi.

Ja tosiaan, kaikenlaista suunnitelmaa pitää tehdä vaikka niitä käytettäisiin vasta puolen vuoden tai vuodenkin päästä. Esimerkkinä tässä nyt LVI...

Tällaiseen projektiin osoittautui haastavaksi löytää suunnittelijoita, jotka viitsisivät piirrellä suunnitelmia tietäen, että joku muu kuitenkin toteuttaa ne. Ja projekti on kuitenkin pieni. Haeskelin LVI-suunnittelijaa ja laitoin ehkä 4:ään yritykseen tarjouspyynnön. Ainoastaan yksi tarttui, ja osoittautui ihan asialliseksi. Ensinnäkin soitti ensimmäisenä iltana seitsemältä ja sopi projektista, ja heti ennakkomaksun saatuaan toimitti ekan version. Hinta saatiin sovittua kohtuulliseksi sikäli mikäli netistä löytämäni verrokkihinnat pitävät paikkansa.

Molemmissa, vesi- ja ilmanvaihtosuunnitelmissa, huomioitiin toiveet ja pääsuunnitteluperiaatteet jotka kerroimme ensin. Sitten suunnittelija teki ekan luonnoksen, tarkistimme ja postitimme kyselyt, ja seuraava luonnos tuli tarkastettavaksi. Lisäksi tuli suositukset laitteista, mitkä melko hyvin matsasivat alustaviin keskusteluihin mitä rakennusurakoitsijan kanssa oli suunniteltu. Joka tapauksessa, suunnitelmat ovat nyt olemassa ja ainakin on pohjaa millä tehdä.

Toinenkin yrittäjä lopulta otti yhteyttä ja antoi tarjouksensa. Se oli 50 euroa kalliimpi kuin valitsemamme yritys, ja tietysti vähän myöhässä. Koska minua nyppi se, ettei tarjouspyyntöihin yleisesti ottaen vastattu mitään, vastasin heille kertoen että tilaisuus meni jo.

Kaapelointihommia pikkupakkasessa

Rakennusporukka hommaili 4 päivää vaihtelevalla kokoonpanolla ja lopputuloksena oli porakaivo, upotetut jätevesikaivot, valmiiksi vedetyt sähkökaapelit ja muut läpituonnit sekä rakennuksen antura valua vaille. Tontilla on nyt siis rakennusmielessä puuhasteltu lähes kaksi täyttä viikkoa, ja tietyt perusjutut on paikoillaan kuten suunniteltiin. Se bonus-suunnitelma, eli pohjien tekeminen ennen talvea, on hivenen vaiheessa.

Nyt vain kävi niin, että talvi yllätti rakentajan. Kaivoa jo porailtiin pienessä lumisateessa, mutta perjantaina pakkasta oli jo ihan useampi aste ja maa alkoi vaaleta. Mestari ja rakennusurakoitsija tuumasivat, että anturabetonin kunnollisuuden varmistamiseksi se pitää varustaa lämmityskaapelilla. Kaikkea sitä... No idea on varsin nerokas, ja varmistaa ettei betoni pääse jäätymään ennen kuivumistaan. Kaapeli on maltillisen lämpöinen, ja virta katkaistaan tarpeeksi ajoissa, betonin pitää vain saavuttaa tietty kuivumispiste ennen kuin sen voi altistaa pakkaselle ilman jäätymisriskiä.

Tuumasta toimeen, noudimme lauantaina mestarin tuoman kaapelin (juurikin tällaista betoninkovetuskaapeli), kaupasta mukaan 200 nippusidettä ja käyttöohjeita lukemaan. Lauantaille priorisoimme kuitenkin kesällä pinottujen puiden siirron pois kaivonkonemiehen tieltä, ja siihenkin tuhraantui ihan mukavasti aikaa.

Sunnuntaina sitten piti käydä kaapelin kimppuun. Helppo asentaa (aivan kuin lattialämmitystä laittaisit), tosin aikaavievää. Kahteen pekkaan niputimme kivasti kerällä olevan kaapelin raudoitukseen kiinni nippusiteillä, kiertämällä koko antura. Kaksi kertaa 55m kaapelia, noin 160 nippusidettä. Pakkasta -5, hieman tuulta. Sormistani lähti päällimmäinen nahkakerros, onneksi oli pilkkihaalari mökillä, muuten olisi tullut selkäkin kipeäksi. Mutta nyt on niputettu ja antura voidaan maanantai-aamuna valaa. Ihan tuli sellainen tunne kuin oltaisiin rakennustöissä! :)

Tiistaina muurattaisiin perustusharkot, toistaiseksi sääennuste väittää sen päivän olevan lämpimin. Mitä tehdään muiden pohjatöiden kanssa, pitää miettiä. Routaa ei toki vielä ole, mutta maa perustusten alla ei saa olla yhtään jäässä. Se on siis lämmitettävä, jos muu ei auta. Tätä juuri piti välttää, mutta jotenkin aika kului nopeammin kuin olisi ollut suotavaa.

Pitäisi soitella hirsitoimittajalle ja jutella toimitusaikataulusta. Vieläköhän uskaltaisi tilata tammikuulle...

 Entinen rinne on tasattu ja kaivot sekä imeytyskenttä peitelty

Tyylikäs kaivonkansi. Koejuoksutuksella vielä, takana oleva vaalea kasa on kallioporauksesta tullutta kivipölyä.

Siinä se lepää. Antura.