Sateelta suojaan

Vihdoin pääsimme käsittelemään pleksejä kesäkeittiön suojaksi. Rautiasta ostettu polykarbonaattilevy on sileää ja kirkasta, ja olimme hankkineet sitä 2mx1m koossa, 3 millimetriä paksua. Perjantai-iltana S maalasi viime kerralla tehdyt (tai käännetyt) seinäpaneelit, ja väri sopi hienosti. Koska paneeli oli toiselta puolelta höyläpintaa ja toiselta raakapaneelia, ja lisäksi hieman tummunutta, tarvitsimme peittoon maalia kuultavan puusuojan sijaan. Maalivalikoimassa ei tietenkään suoraan ollut puusuojien poro-sävyä, mutta pääsimme aika lähelle ja lopputulos on hyvä.

Lauantain projektina olikin sitten opetella miten pleksiä leikataan. Tarkoitus oli laittaa kehykset plekseille, jotta osa näin syntyvistä ikkunapinnoista olisi avattavia (saranat kehyksiin kiinni), mutta tämä osoittautui liian aikaavieväksi enkä ollut lopputulokseen tyytyväinen. Yksi kohta keittiöstä on siis kehystetyllä pleksillä pinnoitettu, mutta 2cmx4cm kehys näyttää liian raskaalta. Se on joko puolitettava tai mietittävä toinen tapa. Päätimme kuitenkin, syyssateiden lähestyessä, peittää niin monta ikkunaosaa kuin mahdollista kiinnittämällä pleksit suoraan runkoon. Näin tehtiin, aikaa kului nelisen tuntia ja 2/3 osaa rakennelmasta on nyt peitetty.

Leikkaaminen onnistui lentävällä hyvin pienen harjoittelun jälkeen. Jätimme suojamuovit päälle leikatessa, se kyllä suli reunaan jos terän kanssa ei ollut riittävän nopea, mutta sulanut massa lähti hyvin puukolla pois. Etuna suojamuovissa oli se, että sen päälle pystyi tussilla piirtämään leikkausviivan ja muovi suojasi pleksiä vaurioilta leikkauksen yhteydessä. Poistimme suojat vasta asennusvaiheessa. Työläintä lopulta oli vaihdella ruuvipäätä ja poranterää makitaan, koska pleksiin oli ensin porattava reiät ruuveja varten, ja ruuvin paikkojen tarkka määrä ja paikka oli helpointa katsoa samalla kun sitä mallasi paikoilleen.

Lopuksi komeus oli toki syyskuun ensimmäisen illan kunniaksi koristeltava pienillä lyhdyillä. Onnistunut viikonloppu, sunnuntaina viimeisteltiin yksi seinä umpipaneloinnilla (rimojen sijaan) ja loput kaidepuut paikoilleen. Jäljellä on vähän maalausta sekä kolmen pleksipalan leikkaus. Sen lisäksi toki pientä tuunausta, tulevat kehykset eli karmit ja jossain vaiheessa ovet.

Tuunausta

Viikonlopun teemana oli tuunaus. Kesäkeittiöprojekti edistyi sikäli, että tuunasimme sekä padan piippua (nyt se on taiteellisesti vinossa) että viime kerralla tehtyä lautaseinää kokonaan uusiksi. Lauantaina mökillä vieraili myös maailman vahvin Petri, ja saimmekin siirrettyä vanhemmilleni pihakoristeeksi tulevan vanhan kelon (myös "krokoksi" kutsutun) ylös parkkipaikalle isän peräkärryyn sekä meidän nuotiopaikan tuoleiksi tontilta aikoinaan kaadetut mäntyrungot. Kuvia ei valitettavasti nyt kummastakaan ole tähän hätään.

Tuumasimme, että ponttilaudan höyläpuoli näytti paremmalta ulospäin, ja näin se sitten käännettiin. Muutaman viikon pohdinta saa aikaan tällaista... Oviaukkoon asennettiin myös tukipalkit, samaisen pohdintatauon jälkeen päädyimme siihen, että tilaan tulee kaksiosainen ovi, ehkä joskus ensi vuonna, ja sen leveys voi hyvin olla reilumpi kuin normaalin oven. Kuvan oviaukko tulee olemaan noin 127 senttinen. Siinä on hyvä kulkea isojen tiskikuormien kanssa, tai polttopuusatsin kanssa. Tai jos vaikka nousee järvestä vähän isompi kala, mahtuu sekin ovesta.

Lauantaina ehdimme tehdä vielä toisen sivuseinän, ja sunnuntaina käytettiinkin muutama tunti järvenpuoleisen seinän purkamiseen, paneelien kääntämiseen ja uudelleen laittamiseen. Tarkoitus on ostaa poro-sävyistä peittävää maalia puunsuojan sijaan, sen pitäisi tarttua riittävästi myös höyläpintaan. Aiemmin tehty koesively yhteen paneeliin osoitti, että puusuojan peitto ei ole riittävä. Keittiön vasemmalle sivulle aloitettiin rimoista tehtävää seinää. Se puoli jää kokonaan "oman väen" näkyviin eli omalle pihalle päin. Emme halua peittää tilaa liikaa, joten ajattelimme laittaa siihen vain rimat ja pleksi niiden taakse. En oikein vielä itse tiedä onko tuo hyvännäköinen vai ei, kokeillaan vielä pisempää seinää ja päätän sitten, että puretaanko kaikki :)

Myös tasojen päälle tulevat ruskealla sävytety kyllästetyt laudat laitettiin paikoilleen. Laudat veisteltiin seinän tukipalkkien ympärille, jolloin kiinnitys on tukeva mutta aikaa kului työhön PALJON. Bonuksena runsas kyllästetyn puun säleiden määrä pihassa.

Tuunausteemaan kuului myös pärekorin tuunaus. Ostin edellisenä viikonloppuna Lemin maalaismarkkinoilta pärekorin, jossa oli myös tilanjakaja, sienestykseen ja marjastukseen. S käsitteli korin vahalla. Korista tuli superhieno! Nyt siihen voisi laittaa helposti kympin lisää hintaa ja jatkomyyntiin! Miten tuota raaskii edes käyttää....

Kesäkeittiö edistyy

Viime viikonlopun säätilasta voisi sanoa jopa, että se suosi rakentamista, koska sadekuuroja tuli melko vähän aikaisempaan verrattuna. Meillä oli tavoitteena saada sekä vesipata asennettua että tiskipöydä paikoilleen ja seiniä tehtyä. Nämä tavoitteet tulikin saavutettua.

Padan asentaminen ja piipun sovittelu olivat parin tunnin homma. Padan nosto kapeaan paikkaa onnistui oikeastaan helposti liinojen avulla, mutta piipusta meinasi tulla kinkkinen juttu. Olimme ostaneet muutamia kulmapaloja (yhden 87 asteen tavallisen ja yhden nivelkulman) sekä suoran putken. Monen yrityksen jälkeen oli pakko todeta, että yhdistäminen vaatii vielä pienen pätkän suoraa putkea. Nuo putkethan ovat sellaisia, että ne ovat toisesta päästä hieman typistettyjä pienemmäksi ja toisesta laajennettuja, jotta ne voi asentaa aina sisäkkäin, mutta aina oikeat päät vastakkain. Tästä syystä emme halunneet pätkiä ostamaamme metrin mittaista putkea. Onneksi toissavuoden saunan piipun kasailusta oli jäänyt ylijäämäpätkä jonka onnistuin (viilaamisen jälkeen) sovittamaan väliin ja piipun mutkaosuus saatiin tehtyä.

Loppuosa piipusta jää odottelemaan katon leikkausoperaatiota, sadehattu soviteltiin paikoilleen piipun suojaksi. Pataa ei nyt siis vihitty käyttöön, mutta se on muuten valmis.

Loppupäivä menikin teräksisen tiskiallastason kehikkoa työstäessä. Lattia hieman vietti kesäkeittiön sisällä, ja näin kuudesta jalasta jokainen piti erikseen mitata vatupassailun jälkeen ja sahata. Rakennelman mittauksessa oli tullut pieni virhe: padalle oli jätetty 5 senttiä enemmän tilaa kuin se olisi tarvinnut edes parin sentin pelivaran kanssa, ja seurauksena oli, että tiskitaso mahtui juuri ja juuri keittiörakennelman sisäpuolelle. Harmillista, ja se aiheutti muutoksia seinän rakenteeseen, mutta sisälle se saatiin ja seinälläkin saa vielä sen peitettyä, että näillä nyt mennään. Tiskialtaan putkien yhdistely oli mielenkiintoinen palapeli, ja tarvittavan y-putken tai t-putken uuvuttua oli tyydyttävä yhden altaan käyttöön, mutta nyt meillä menee vesi kesäkeittiössä oikeaan paikkaan, ulos rakennuksesta!

Muutoin taso vaikuttaa juuri sopivalta, ja keittiö näyttää nyt mukavalta. Sunnuntaina rakenneltiin vielä ylijäämäpaneeleista sivuseinä järven puolelle, eli sille puolelle joka halutaan peittää ohikulkevilta veineiltä. Ei näy sitten tiskit tai vielä asennusta odottava kaasuhella kaikille ohikulkijoille. Seinä on tarkoitus maalata samaaan poro-sävyyn kuin muutkin rakennukset, epätasainen väritys nyt ei siis jää päällimmäiseksi. Oheinen kuva on otettu siinä vaiheessa, kun muutkin hukkapätkät on jo taltioitu katokseen töiden päätteeksi.

Keittiön ja pation yhdistelmä alkaa siis hahmottua. Niiden välille on rakenneltava vielä kulkusiltaa. Ensi vuoden projektiksi jää miettiä mikä päällystemateriaali sopisi tontilla vallitsevan hiekan päälle, mielellään sellainen mikä ei joka paikkaan kulkeutuisi.

Muuta tänä kesänä puuhattua on tosiaan nuo istutukset, jotka on mökin terassin eteen nyt tehty. Kääpiömännyt leikattiin juhannuksen jälkeen, jotta kasvu tapahtuisi sivulle eikä suoraan ylös. Puut näyttävät nyt hyviltä. Myös varvut alaosassa ovat juurtuneet hyvin, ja omista kuusenoksista haketettu materiaali on pitänyt rikkaruohoja ehkä vähän loitolla ja ainakin tuonut lisää näköä. Piha ei enää näytä niin hiekkaerämaamaiselta eikä mökki niin korkealta järveltä päin katsottuna.

Muutama viikko pidetään taukoa, mutta sitten jatketaan kesäkeittiön suojaamista. Pleksien asennusta pitäisi kokeilla ja laittaa loput tukipalkit mm. oviaukon eteen. Ihan näin avointa kuin nyt ei keittiöstä ole tarkoitus tehdä.

Keittiö kesäksi

tai kesäkeittiö. Sellainen on ollut suunnitelmissa ensimmäisestä rakennuskesästä asti. Ulkona tiskaaminen on kivaa kesäaikaan, mutta  vaatii mielellään kuitenkin katon ja suojaisan paikan. Muitakin ruoanlaittohommia voisi tehdä ulkosalla grillin läheisyydessä. Katselimme ensin valmismalleja, mutta mikään niistä ei ihan täysin täyttänyt toiveita. Lopulta siis päädyimme laatimaan mallin itse. Tavoitteena oli saada kesäkeittiöön katto :), tilaa 180 cm pitkälle teräksiselle keittiötasolle, jonka olimme saaneet käytettynä, ja kaasuhellalle, joka niinikään on nähnyt jo elämää. Teräksinen taso pääsee oikeuksiinsa, kun suunnittelimme kesäkeittiöön niinikään tilaa muuripadalle, jonka ansiosta siinä siis olisi lämmintä vettä helposti saatavilla. Kalan käsittely helpottuisi kummasti ja tiskaaminen sujuisi mukavammin.

Muuripadan vuoksi keittiöön piti suunnitella hieman palomuuria suojaetäisyyksien pienentämiseksi. Mietimme ensin tiilimuuria, meille oli jäänyt tiiliä, mutta ei tarpeeksi. Päädyimme lopulta 10cm leveisiin kevytharkkoihin. Jotta ne näyttäisivätkin joltakin, päätimme että koko takaseinä, jolle sijoitetaan tiskiallas tasoineen ja pata, muurataan harkoista. Tätä varten piti tehdä anturat. Siinä yksi päivä vierähtikin, kun mittailimme anturoiden paikkoja ja valoimme niihin betonit. Ilokseni saimme paikan kesäkeittiölle katsottua niin, että iso kivi joka aikoinaan tien alta sivuun siirrettiin, jäi vielä näkyviin.

Muurausurakkaa tehtiin sitten yhden perjantain ajan apuvoimain kanssa. Tai siis meillä oli yksi lisähanslankari ja muuramimestarikirvesmies. Opiskelin harkkojen katkaisun ja rautojen pätkimisen, ja näin ylensin itseni hanslankarikategoriasta melkein tekijäksi. Hommassa käytettiin lentävää ja vinkua.

Muuriin jätettiin toki paikka paitsi tulevan padan savuhormille, niin myös tiskialtaan vedenpoistoputkille. Ne olisi tarkoitus oikeaoppisesti tuoda ulos rakennelmasta ja suodattaa ennen maahan imeytystä...

Muurausten kuivettua rakenneltiin harkkojen ja muurin varaan lattialle tukirunko. Painekyllästetystä tehty runko kannattaa paitsi lattiaa, myös seinärakennelmia ja kattoa harkkojen kohdalta. Päivä meni rungon kasaukseen ja toinen mokoma lattian laittamiseen. Lattialankkujen katkaisussa apuna oli elämäni kolmas suuri rakkaus (se toinen on akkuporakone Makita), jiirikatkaisusaha. Miksen hankkinut sitä jo aiemmin! Nyt ei käsi rasittunut sahailusta, vaan lankut sai helposti sahattua suoraan. Kiinnityksessä toki käytettiin terassiruuveja eikä mitään nauloja.

Katon halusimme kirkkaasta valokatteesta, ja materiaaliksi valikoitui PC. Paikallinen Rautia toimitti sitä nopeasti haluttuun mittaan tilattuna. Katetta vasten tulevat ruoteet maalattiin valkoiseksi koska se on "sääntö". Ruoteet olivat ylijäämätavaraa saunamökin puutavaroista. Muut palkit maalattiin Tikkurilan läpikuultavalla puusuojalla Karhu:ksi sävytettynä, kuten kaikkien rakennelmien palkit ja muut koristepuut on maalattu. Työasennot katon asennuksessa olivat välillä vähän hankalat ja vaati pitkää miestä. Kiinnitysruuvit otettiin itseporautuvina, jotta ei tarvitsisi porailla reikiä ensin ja sitten ruuveja...

Projekti saatiin hyvään malliin ennen loman loppua. Pata odottaa jo asentamista, seuraavaksi pitäisi rakennella seinän runkoa ja asentaa tiskipöytä. Tarkoitus on tehdä seinistä osittain peittävät, alhaalta noin metriin, ja suojaa vaativat kohdat ylempää peittää pleksillä. Ostimme sitäkin Rautiasta, 1000x2000 paloja joista pitäisi saada leikattua tarvittavat palat. Ajatus on, että osa pleksistä tulee "kiinteästi" ja osa asennetaan siten, että ne saa auki. Tarkat kohdat on sommiteltava paikallaan. Katos tarvitsee toki myös rapun, ja varmaan se yhdistetään tuohon grillineduspatioon. Ainakin heinäkuun aurinko osoitti, että keittiö ei patiota pahemmin varjosta, vaan molemmat ovat auringossa oman aikansa päivästä. Tässä tapauksessa keittiön katto laskee etelää kohti. Valkoisten ja ruskeiden palkkien kontrastista tuli hieno, mutta se ei tässä kulmassa näy.

Lopputarkastus ja uutta projektia

Laiskoja on oltu, mutta vain blogin kirjoittamisessa. Heinäkuun alussa saunaprojekti sai sinetin, lopputarkastus meni läpi heittämällä. No reikiä olisi kuulemma hyvä porata, että yläpohja varmasti tuulettuu, yhden reunan oli rakennusporukka aikoinaan jostain syystä laittanut umpeen.

Tänä kesänä on satanut ihan huolella, eikä meidän laituri ollut heinäkuun alussa ollenkaan korkea. Jotain pientä säätöä ponttoonien suhteen on tehtävä, koska vedenpinnan vaihtelu tuntuu kesäkaudellakin olevan puolen metrin luokkaa. Mutta ainakin meidän laiturimme oli alkupäästäkin tukevasti veden pinnan yläpuolella, toisin kuin naapuruston...

Lopputarkastuksen jälkeen ryhdyttiin lisäprojektien kimppuun. Grillin eteen piti saada patio. Korkeuserot pihassa ovat aika suuret, ja grillin alle tehty koroke ei kovin korkealta nyt lopulta ollutkaan. Muutama sentti lisää, ja pation alkupään olisi saanut paremmin ylemmäs, mutta toisaalta rannan puoleinen reuna on jo nyt yli 40 senttiä ympäristöä korkeammalla. Patio tuettiin pilariharkoilla maahan ja sitten vain terassilaudoitusta päälle. Kaksi päivää meni mokoman väsäämisessä, ristimitta kun piti tietysti saada kohdalleen, mutta tukilaudat olivat kuitenkin pikkaisen kieroja ja jokainen terassilauta piti erikseen mitata.

Koristelaudoitus alareunasta puuttuu vielä, etuosaan laitettiin kivet joita tontilla on riittänyt.

Pation viereen suunniteltiin kesäkeittiötä, mutta sen rakentamisesta sitten toisessa kirjoituksessa.

Laituri 2.0

Talvi teki kipeää laiturille. Betoni ei toki liikkunut mihinkään, mutta järkyttävä korkealle keväällä noussut vedenpinta nosti jäät laiturin epäonnisesti betonin ulkopuolelle sijoitettujen runkopalkkien tasolle ja yli, ja palkit tietysti vääntyivät. Onneksi rakenne oli niinkin kestävä kuin se oli, sillä mitään ei irronnut eikä kadonnut, palkki vain antoi periksi ja kiinnityspultit pitivät palat paikallaan.

Vedenpinnan riittävästi laskettua oli aika tehdä korjauksia. Nyt kiinteän osuuden "betonijalkoja" korotettiin luokkaa 30 senttiä ja uusi kiinnityssysteemi rakennettiin siten, ettei se tullut betonin yli.

Ensin suunnittelimme lisärenkaiden laittamista järvessä jo olevien päälle, mutta päädyimme kuitenkin tekemään vormut. Lisäkorotuksen ei tarvitse olla niin iso kuin renkaat ja korkeuden sai säädettyä helpommin. Lisäksi vormu tehtiin myös rantaan tulevaan kiinnitykseen, nyt sekin jatkettiin rantakallioon asti. Vesi nousee keväisin (viimeiset kolme kevättä) kuvassa oikealla alakulmassa näkyvän kiven yläreunasta parinkymmenen sentin päähän. Ponttooniosuus joka oli rantaan ankkuroitu, kellui veden päällä vielä toukokuussa.

Projekti vei kohtuuttomasti aikaa. Yhtenä sunnuntaina nikkaroitin vormut, tuloksena yksi kappale haljenneita etusormia (kulmanaulaus on vaikeampaa kuin luulisi), toisena sunnuntaina valettiin kolmen hengen voimin vormut sopivaan pintaan ja seuraavana lauantaina rakennettiin uudet kiinnikkeet.  Kiinteä osuus on nyt reilusti vedenpintaa korkeammalla, ja ponttooniosuus kiinnitettiinkin kiikulla, joka sallii pinnan korkeuden vaihtelun. Parhaan tuloksen saisi jos asentaisi käyntisiltaan vielä yhden ponttoonin ja sen jälkeen kiikkuun paremmat rappuset. Tämä lienee loman alun hommia. Harmittavaa koko operaatiossa oli tosiaan se, että ensin keväällä murehdittiin asiaa, tarkistettiin vauriot ja mietittiin miten korjataan, ja sitten korjaukseenkin meni kolme viikkoa. Jotain muutakin tällä ajalla ja energialla olisi voinut tehdä. Katsotaan jääkö 2.0 viimeiseksi pääjulkaisuksi vai joutuuko ensi keväänä taas hommiin :(