Poikki, halki ja pinoon

Kevään eniten aikataulupainotettu urakka eli kolmen kaadetun koivun palastelu kuivumaan on nyt finaalissa. Siihen meni kolme viikonloppua. Koivuthan kaadettiin huhtikuussa lumen päälle. Pienimme ne suoraan mittaan sitä mukaan, kun ehdimme halkoa halkomiskoneella, ja hyvin toimi. Maastokin ehtii palautua. Unohdin mitata paljonko klapuja noista tuli, mutta eiköhän niillä taas lämmitä jonkin aikaa. Puut olivat hyväkuntoisia vaikka latvat olivatkin kärsineitä ja kuivuneita. Tästä otamme opiksi ja kaadamme jatkossa niitä yksi kerrallaan.

Ja laituri siis säilyi ehjänä keväästä. Veden pinta on laskenut noin 40-50 senttiä tulvapinnasta, joka vallitsi jäiden sulamisen aikaan. Korjasimme ponttoonirakennelman kulkusillan alla ja uitimme laiturin paikoilleen. Päivän homma tuon kulkusillan vuoksi. Tai ei sitä tarvinnut korjata, tämä oli parannus, joka oli helpointa tehdä ennen kuin laituri on kasteltu vedessä. Yhdellä pontoonilla silta haukkasi vettä liian helposti, ja toinenkaan ei riittänyt. Laitettiin sitten kaksi alkupäähän, ja nyt sillankin kantavuus on 450kiloa. Näyttäisi ainakin nyt toimivan hyvin. Laituri oli kevään jäljiltä kuiva ja huomattavasti kevyempi nostella kuin syyssateiden jälkeen. Kahteen pekkaan sen sai veteen ilman isompia vaurioita, mutta jatkoa ajatellen pitänee sitä vinssiä kehitellä :)

Lintuja varten olisi kiva keksiä joku pelote. Laituri on melkoisessa kuonassa viikon jäljiltä ja vaatii pesua joka kerta. Ideoita otetaan vastaan.

Pari viime viikonloppua olivat lämpimiä, laiturillakin siis ehdittiin istua toisin kuin menneinä keväinä. Kun patiokin on valmis ja grillipaikka ja kesäkeittiö iskussa, kelpaa syödä ulkona ja nauttia kesästä. Peruna on istutettu ja nostaa päätään mullasta, josko siitä saisi kesäperunat. Muutakin pientä istutusta tuli tehtyä, ja kesäkukat on hankittu.

Lauturin rappujen suunnittelu on alkanut, samoin siihen eteen tulevan terassin. Kesäkeittiön ja pation yhdistävä rappurakennelma pitää myös miettiä. Samoin on vielä hakusessaan pihapolkujen pintamateriaali, jotta edusta lakkaisi näyttämästä hiekkaerämaalta ja se hiekka ei enää kantautuisi sisään...

Sulamisvedet valuivat hienosti rinteestä pois ja salaojitus on toiminut, piha on vehreämpi ja kuivempi kuin aikaisempina vuosina, huomattavasti. Mökin taakse on jo palautunut mustikkavarvikkoa, katsotaan saadaanko sitä järven puolelle vielä takaisin. Heinä on vallannut alaa ja vaatii niittoa. Puuhia riittää...

Kevät koittaa

Kevät koitti viimeinkin, vaikka talvi olikin sitkeässä. Vielä huhtikuun ensimmäisinä viikonloppuina oli hiihtolomakelit, mutta tässä vaiheessa mökkiprojektia ei niin harmittanut vaikka ei heti pensselin ääreen päässytkään. Hiihtämisestä nautittiin loppuun asti.

Kevään tullessa jännitystä tuo laituri. Kestääkö se, vai seuraako viime vuoden laituriprojektia 2.0 taas uusi platformiversio 3.0? Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei seuraa, vaan voimme siirtyä suoraan 2.1 kehitykseen. Tämä kuva on huhtikuun lopulta
.

Vesi nosti jäätä vielä huomattavan korkeammalle sulaessaan. Ensimmäinen betonirengas toimi jäänmurtajana, se oli leveämpi kuin viime vuonna tehty koroke ja puski siten jään kauemmaksi puuosista. Hyvä niin.

2.1 projekti tarkoittaa, että laiturille tehdään portaat rannasta. Ne tulevat edessä olevan betonin päälle, eikä jää toivottavasti ihan niihin asti ulottuisi. Kevään ja kesän tulvavesi kylläkin.

Vietimme talvella paljonkin aikaa mökillä kovempien pakkasten puuttuessa. Hirret ovat painuessaan tiivistyneet lisää, ja lämpö on alkanut pysyä ensimmäistä talvea paremmin. Talvikäyttö veti myös puuliiterin tyhjäksi, ja kaikki jäljellä olevat puut ovat joko olleet ulkona vuosia tai kastuneet pahasti kerran tai pari. Jotta lämmitys syksyllä ja talvella helpottuisi, kaadoimme pihasta huhtikuun alussa kolme koivua, joiden latvat olivat jo kuivuneet ja rungossa oli lahovaurioita. Niitä nyt sitten pienitään pätkiksi ja kuivatellaan talven puiksi.


Lunta oli talvella todella paljon. Piti ottaa kuvia siitä miten tuollaiset pienet koirat jäävät polkua reunustavan lumen varjoon. Mökkipolun lumi ulottui polviin asti. Kävimme kuitenkin juuri sopivassa vaiheessa alkutalvesta mökillä ja ehdimme tekemään poluille pohjat silloiseen lumeen; myöhemmin lumityöt eivät olleet niin pahoja urakoita. Kerran kyllä ajattelin, että jos asuisin tämmöisessä paikassa, minulla olisi lumilinko. Naapurilla on jo.

Sen verran pitää vielä tilittää, että ennen kuin pääsimme puita pienimään, piti suorittaa täydellinen remontti puunhalkaisukoneelle. Se ei ollut talvesta tykännyt. Se tuli purettua ja putsattua kunnolla ennen kuin se suostui käynnistymään. Mitä ilmeisemmin kosteus oli hiipinyt kytkentöihin ja moottoriin. No, muutaman tunnin uurastus koneen kanssa sai sen kuitenkin taas toimimaan. Mielestäni kyllä ulkokäyttöön tarkoitetun koneen sähkökytkennät voisivat olla paremmin suojattuja, kytkintä suojasi pelkkä muovikotelo joka ei edes ollut kovin tiivis! Toki kone on ollut peiteltynä aina, kun sitä ei käytetä, mutta kosteus tiivistyy peitteen alle ja sitä kautta koneen osiin.

Jatkoprojekteja raportoidaan niiden edetessä.