Talvi teki kipeää laiturille. Betoni ei toki liikkunut mihinkään, mutta järkyttävä korkealle keväällä noussut vedenpinta nosti jäät laiturin epäonnisesti betonin ulkopuolelle sijoitettujen runkopalkkien tasolle ja yli, ja palkit tietysti vääntyivät. Onneksi rakenne oli niinkin kestävä kuin se oli, sillä mitään ei irronnut eikä kadonnut, palkki vain antoi periksi ja kiinnityspultit pitivät palat paikallaan.
Vedenpinnan riittävästi laskettua oli aika tehdä korjauksia. Nyt kiinteän osuuden "betonijalkoja" korotettiin luokkaa 30 senttiä ja uusi kiinnityssysteemi rakennettiin siten, ettei se tullut betonin yli.
Ensin suunnittelimme lisärenkaiden laittamista järvessä jo olevien päälle, mutta päädyimme kuitenkin tekemään vormut. Lisäkorotuksen ei tarvitse olla niin iso kuin renkaat ja korkeuden sai säädettyä helpommin. Lisäksi vormu tehtiin myös rantaan tulevaan kiinnitykseen, nyt sekin jatkettiin rantakallioon asti. Vesi nousee keväisin (viimeiset kolme kevättä) kuvassa oikealla alakulmassa näkyvän kiven yläreunasta parinkymmenen sentin päähän. Ponttooniosuus joka oli rantaan ankkuroitu, kellui veden päällä vielä toukokuussa.
Projekti vei kohtuuttomasti aikaa. Yhtenä sunnuntaina nikkaroitin vormut, tuloksena yksi kappale haljenneita etusormia (kulmanaulaus on vaikeampaa kuin luulisi), toisena sunnuntaina valettiin kolmen hengen voimin vormut sopivaan pintaan ja seuraavana lauantaina rakennettiin uudet kiinnikkeet. Kiinteä osuus on nyt reilusti vedenpintaa korkeammalla, ja ponttooniosuus kiinnitettiinkin kiikulla, joka sallii pinnan korkeuden vaihtelun. Parhaan tuloksen saisi jos asentaisi käyntisiltaan vielä yhden ponttoonin ja sen jälkeen kiikkuun paremmat rappuset. Tämä lienee loman alun hommia. Harmittavaa koko operaatiossa oli tosiaan se, että ensin keväällä murehdittiin asiaa, tarkistettiin vauriot ja mietittiin miten korjataan, ja sitten korjaukseenkin meni kolme viikkoa. Jotain muutakin tällä ajalla ja energialla olisi voinut tehdä. Katsotaan jääkö 2.0 viimeiseksi pääjulkaisuksi vai joutuuko ensi keväänä taas hommiin :(
Vedenpinnan riittävästi laskettua oli aika tehdä korjauksia. Nyt kiinteän osuuden "betonijalkoja" korotettiin luokkaa 30 senttiä ja uusi kiinnityssysteemi rakennettiin siten, ettei se tullut betonin yli.
Projekti vei kohtuuttomasti aikaa. Yhtenä sunnuntaina nikkaroitin vormut, tuloksena yksi kappale haljenneita etusormia (kulmanaulaus on vaikeampaa kuin luulisi), toisena sunnuntaina valettiin kolmen hengen voimin vormut sopivaan pintaan ja seuraavana lauantaina rakennettiin uudet kiinnikkeet. Kiinteä osuus on nyt reilusti vedenpintaa korkeammalla, ja ponttooniosuus kiinnitettiinkin kiikulla, joka sallii pinnan korkeuden vaihtelun. Parhaan tuloksen saisi jos asentaisi käyntisiltaan vielä yhden ponttoonin ja sen jälkeen kiikkuun paremmat rappuset. Tämä lienee loman alun hommia. Harmittavaa koko operaatiossa oli tosiaan se, että ensin keväällä murehdittiin asiaa, tarkistettiin vauriot ja mietittiin miten korjataan, ja sitten korjaukseenkin meni kolme viikkoa. Jotain muutakin tällä ajalla ja energialla olisi voinut tehdä. Katsotaan jääkö 2.0 viimeiseksi pääjulkaisuksi vai joutuuko ensi keväänä taas hommiin :(
