Ensimmäinen rakennus nousee, osa 1

Varastorakennusta päästiin aloittelemaan kaivonkonemiehen jäljiltä. Ikävä kyllä oma oikea ranteeni oli niin pahoin tulehtunut, ettei minusta ollut edes hanslankariksi. Onneksi ahkerien työläisten voimin saatiin silti viikonloppuna ja nyt alkuviikolla tehtyä 10 neliön varastorakennukselle antura ja pylväsharkot pystyyn. Rakennus oli suunniteltu perustettavaksi harkkojen päälle siten, että harkot ovat kolmessa rivissä. Kuningasidea oli tehdä neljän metrin antura noihin riveihin ja siten saada kaikki harkot tasaiseen riviin.

Kaivaminen oli vähän työlästä ja betoni piti tehdä käsin. Eli siis sellaisen puulavan päällä käsin hiekkaa ja sementtiainesta kääntelemällä. Onneksi tarvittava satsimäärä oli pieni.

Nyt on kuitenkin perustukset kuivumassa ja odottamassa rakentamista. Varastorakennus on jo paketissa vieressä, sitä perustetaan sitten elokuun alkuviikonloppuna. Kiire tulee saada puita sisään...

Tiestä tuli hyvä, se kesti jopa viikonlopun rankkasateet ja kovenee vain koko ajan kastuessaan.

Kuvia homman edistymisestä on nyt sitten flickr:ssä. Oikeuksia saa pyytämällä

Vihdoin tie!

Viime perjantaina kaivinkone sitten vihdoin tuli. Vedimme viimeisiä risuja alta pois samalla kun tietä tontille tehtiin. Myös sähkökaapelit kaivettiin saman tien, niin ei tarvitse niitä uudestaan lapioida.

Tonttimaan yllärikin paljastui viimein. Iso osa rantamaastosta, rinteen loiventuessa rantaa kohti, on vanhaa järven pohjaa joltain muinaisen Suur-Päijänteen ajoilta ja kiveä täynnä. Kaivonkonemies teki tosissaan töitä nostaessaa muutamia pikku-Fiatin kokoisia järkäleitä pois tieltä maisemallisiksi elementeiksi ja haudatessaan niitä pienempiä. Homma ei tietysti tullut päivässä valmiiksi, vaan piti jatkaa maanantaina.

Eipä auttanut kuin jatkaa lomaa päivällä ja palata maanantaina vahdiksi. Salaojitimme varaston paikan ja saunamökin tontin, mutta koska keuruulainen maankuljetusfirma oli niin hidas (töitä näköjään riittää), emme saaneet maata tarpeeksi koneelle tasoitettavaksi maanantaina. Ja työt loppuivat kuljetuskaverilta jo kolmelta. Yhdellä autolla maata ajettiin...

Onneksi isä tuli hätiin ja vahti tiistai-aamupäivän ja homma saatiin loppuun. Tie on nyt todella hyvä, autolla pääsee vaikka rantaan asti vaikka ylämäki saattaa paluumatkalla pelkälle etuvetoiselle olla vähän hankala. Parkkitilaa löytyy ja hiekkapohjat ovat valmiit rakentamiseen. Jos sää vain suosisi, aloittaisimme viikonloppuna varastorakennuksen perustusten teon.

Melkein valmis kaivinkoneelle

Tällä viikolla aherrettiin urakalla tiistaista torstaihin. Tiistai meni vielä melko iisistä, jaksettiin illalla rakentaa sahapukkikin, mutta keskiviikko meni jo sitten urakkatyön puolelle. Teimme melkein kymmenen tunnin päivän puiden pätkimisessä ja siirtämisessä, muutama isompi puu myös kaadettin rannasta. Jopa se iso kuusi, jonka halkaisija oli 60 senttiä, meni paloiksi ja siirtyi pois tieltä. Rannan isot kuuset oli pakko pieniä valmiiksi "klapimittaisiksi" rinkuloiksi, jotta ne jaksoi siirtää pois tieltä.

Mutta homma ei tullut ihan valmiiksi. Pari kuusenpätkää ja pikkupuiden raivaus jäi tekemättä, ne on pakko saada pois tieltä ennen kuin kaivinkone tulee tontille. Olimme vain kaikki niin kipeitä raivauksen jälkeen, että viikonloppu on pakko huilia. Menen luultavasti maanantaina jatkamaan loput. Jos vain sää sallisi...

Yhä vain puuta nurin...



Viime viikolla menimme keskiviikkona tontille ja vietimme siellä kaksi yötä teltassa, päivät töitä tehden. Siivosimme rannan ja pinosimme loput jo kaadetut puut sekä aloittelimme halkojen pilkkomista. Koivu kun pitää pistää kuivumaan mahdollisimman pian jotta saamme sen kuivana talven suojaan. Muilla puulajeilla ei ole niin kiire. Telttailu sujui ihan hyvin (kuvan moottorisaha ei liity telttailuun mitenkään :D), tarpeeksi tasainen maasto löytyi ja väsyneenä nukkuu melkein missä tahansa. Perjantai-aamuna vain oli niin kylmä, että heräsin aamuyöstä aivan jäisenä. Viimeinen kerta, kun lähden kevyellä kesämakuupussilla ulkoilmaan yöpymään. Tuli ikävä kolmen vuodenajan makuupussia, joka oli kotona.


Teimme hommia tosiaan pari päivää tontilla kahdestaan, sitten perjantaina ja lauantaina meillä oli apuvoimia. Pistimme lisää puita nurin, mm. rannasta kaatui se järjettömän iso kuusi. Sen mittasuhteista antaa jotain osviittaa oheinen kuva. Sen oksatkin olivat pienen puun kokoisia ja painoivat aivan hillittömästi. Meidän oli pakko pieniä puu vain sellaisiksi 40 sentin pituisiksi kiekoiksi, isompia ei jaksanut liikutella. Puun kato jätettiin paikoilleen melko korkeana, siitä tulee rantaan jonkin asteinen "sisustuselementti", pöytä tai tuoli.

Teimme hommia neljä päivää ja palasimme kotiin lepäämään sunnuntaina. Jo lauantaina alkoi minulta voimat loppua, koko kroppa oli aivan väsynyt. Sunnuntai meni sohvalla makaillen ja digiboksitallenteita tuijotellen, en jaksanut tehdä mitään. Tänäänkin kädet ovat edelleen kipeät, aamulla ei pystynyt kahvikuppia oikeassa kädessä pitämään. Iltaa kohden vähän helpottaa, ja on syytäkin sillä huomenna raivaus jatkuu...