Kevät koitti viimeinkin, vaikka talvi olikin sitkeässä. Vielä huhtikuun ensimmäisinä viikonloppuina oli hiihtolomakelit, mutta tässä vaiheessa mökkiprojektia ei niin harmittanut vaikka ei heti pensselin ääreen päässytkään. Hiihtämisestä nautittiin loppuun asti.
Kevään tullessa jännitystä tuo laituri. Kestääkö se, vai seuraako viime vuoden laituriprojektia 2.0 taas uusi platformiversio 3.0? Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei seuraa, vaan voimme siirtyä suoraan 2.1 kehitykseen. Tämä kuva on huhtikuun lopulta
.
Vesi nosti jäätä vielä huomattavan korkeammalle sulaessaan. Ensimmäinen betonirengas toimi jäänmurtajana, se oli leveämpi kuin viime vuonna tehty koroke ja puski siten jään kauemmaksi puuosista. Hyvä niin.
2.1 projekti tarkoittaa, että laiturille tehdään portaat rannasta. Ne tulevat edessä olevan betonin päälle, eikä jää toivottavasti ihan niihin asti ulottuisi. Kevään ja kesän tulvavesi kylläkin.
Vietimme talvella paljonkin aikaa mökillä kovempien pakkasten puuttuessa. Hirret ovat painuessaan tiivistyneet lisää, ja lämpö on alkanut pysyä ensimmäistä talvea paremmin. Talvikäyttö veti myös puuliiterin tyhjäksi, ja kaikki jäljellä olevat puut ovat joko olleet ulkona vuosia tai kastuneet pahasti kerran tai pari. Jotta lämmitys syksyllä ja talvella helpottuisi, kaadoimme pihasta huhtikuun alussa kolme koivua, joiden latvat olivat jo kuivuneet ja rungossa oli lahovaurioita. Niitä nyt sitten pienitään pätkiksi ja kuivatellaan talven puiksi.
Lunta oli talvella todella paljon. Piti ottaa kuvia siitä miten tuollaiset pienet koirat jäävät polkua reunustavan lumen varjoon. Mökkipolun lumi ulottui polviin asti. Kävimme kuitenkin juuri sopivassa vaiheessa alkutalvesta mökillä ja ehdimme tekemään poluille pohjat silloiseen lumeen; myöhemmin lumityöt eivät olleet niin pahoja urakoita. Kerran kyllä ajattelin, että jos asuisin tämmöisessä paikassa, minulla olisi lumilinko. Naapurilla on jo.
Sen verran pitää vielä tilittää, että ennen kuin pääsimme puita pienimään, piti suorittaa täydellinen remontti puunhalkaisukoneelle. Se ei ollut talvesta tykännyt. Se tuli purettua ja putsattua kunnolla ennen kuin se suostui käynnistymään. Mitä ilmeisemmin kosteus oli hiipinyt kytkentöihin ja moottoriin. No, muutaman tunnin uurastus koneen kanssa sai sen kuitenkin taas toimimaan. Mielestäni kyllä ulkokäyttöön tarkoitetun koneen sähkökytkennät voisivat olla paremmin suojattuja, kytkintä suojasi pelkkä muovikotelo joka ei edes ollut kovin tiivis! Toki kone on ollut peiteltynä aina, kun sitä ei käytetä, mutta kosteus tiivistyy peitteen alle ja sitä kautta koneen osiin.
Jatkoprojekteja raportoidaan niiden edetessä.
Kevään tullessa jännitystä tuo laituri. Kestääkö se, vai seuraako viime vuoden laituriprojektia 2.0 taas uusi platformiversio 3.0? Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei seuraa, vaan voimme siirtyä suoraan 2.1 kehitykseen. Tämä kuva on huhtikuun lopulta
.
2.1 projekti tarkoittaa, että laiturille tehdään portaat rannasta. Ne tulevat edessä olevan betonin päälle, eikä jää toivottavasti ihan niihin asti ulottuisi. Kevään ja kesän tulvavesi kylläkin.
Vietimme talvella paljonkin aikaa mökillä kovempien pakkasten puuttuessa. Hirret ovat painuessaan tiivistyneet lisää, ja lämpö on alkanut pysyä ensimmäistä talvea paremmin. Talvikäyttö veti myös puuliiterin tyhjäksi, ja kaikki jäljellä olevat puut ovat joko olleet ulkona vuosia tai kastuneet pahasti kerran tai pari. Jotta lämmitys syksyllä ja talvella helpottuisi, kaadoimme pihasta huhtikuun alussa kolme koivua, joiden latvat olivat jo kuivuneet ja rungossa oli lahovaurioita. Niitä nyt sitten pienitään pätkiksi ja kuivatellaan talven puiksi.
Lunta oli talvella todella paljon. Piti ottaa kuvia siitä miten tuollaiset pienet koirat jäävät polkua reunustavan lumen varjoon. Mökkipolun lumi ulottui polviin asti. Kävimme kuitenkin juuri sopivassa vaiheessa alkutalvesta mökillä ja ehdimme tekemään poluille pohjat silloiseen lumeen; myöhemmin lumityöt eivät olleet niin pahoja urakoita. Kerran kyllä ajattelin, että jos asuisin tämmöisessä paikassa, minulla olisi lumilinko. Naapurilla on jo.
Sen verran pitää vielä tilittää, että ennen kuin pääsimme puita pienimään, piti suorittaa täydellinen remontti puunhalkaisukoneelle. Se ei ollut talvesta tykännyt. Se tuli purettua ja putsattua kunnolla ennen kuin se suostui käynnistymään. Mitä ilmeisemmin kosteus oli hiipinyt kytkentöihin ja moottoriin. No, muutaman tunnin uurastus koneen kanssa sai sen kuitenkin taas toimimaan. Mielestäni kyllä ulkokäyttöön tarkoitetun koneen sähkökytkennät voisivat olla paremmin suojattuja, kytkintä suojasi pelkkä muovikotelo joka ei edes ollut kovin tiivis! Toki kone on ollut peiteltynä aina, kun sitä ei käytetä, mutta kosteus tiivistyy peitteen alle ja sitä kautta koneen osiin.
Jatkoprojekteja raportoidaan niiden edetessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti