Poikki, halki ja pinoon

Kevään eniten aikataulupainotettu urakka eli kolmen kaadetun koivun palastelu kuivumaan on nyt finaalissa. Siihen meni kolme viikonloppua. Koivuthan kaadettiin huhtikuussa lumen päälle. Pienimme ne suoraan mittaan sitä mukaan, kun ehdimme halkoa halkomiskoneella, ja hyvin toimi. Maastokin ehtii palautua. Unohdin mitata paljonko klapuja noista tuli, mutta eiköhän niillä taas lämmitä jonkin aikaa. Puut olivat hyväkuntoisia vaikka latvat olivatkin kärsineitä ja kuivuneita. Tästä otamme opiksi ja kaadamme jatkossa niitä yksi kerrallaan.

Ja laituri siis säilyi ehjänä keväästä. Veden pinta on laskenut noin 40-50 senttiä tulvapinnasta, joka vallitsi jäiden sulamisen aikaan. Korjasimme ponttoonirakennelman kulkusillan alla ja uitimme laiturin paikoilleen. Päivän homma tuon kulkusillan vuoksi. Tai ei sitä tarvinnut korjata, tämä oli parannus, joka oli helpointa tehdä ennen kuin laituri on kasteltu vedessä. Yhdellä pontoonilla silta haukkasi vettä liian helposti, ja toinenkaan ei riittänyt. Laitettiin sitten kaksi alkupäähän, ja nyt sillankin kantavuus on 450kiloa. Näyttäisi ainakin nyt toimivan hyvin. Laituri oli kevään jäljiltä kuiva ja huomattavasti kevyempi nostella kuin syyssateiden jälkeen. Kahteen pekkaan sen sai veteen ilman isompia vaurioita, mutta jatkoa ajatellen pitänee sitä vinssiä kehitellä :)

Lintuja varten olisi kiva keksiä joku pelote. Laituri on melkoisessa kuonassa viikon jäljiltä ja vaatii pesua joka kerta. Ideoita otetaan vastaan.

Pari viime viikonloppua olivat lämpimiä, laiturillakin siis ehdittiin istua toisin kuin menneinä keväinä. Kun patiokin on valmis ja grillipaikka ja kesäkeittiö iskussa, kelpaa syödä ulkona ja nauttia kesästä. Peruna on istutettu ja nostaa päätään mullasta, josko siitä saisi kesäperunat. Muutakin pientä istutusta tuli tehtyä, ja kesäkukat on hankittu.

Lauturin rappujen suunnittelu on alkanut, samoin siihen eteen tulevan terassin. Kesäkeittiön ja pation yhdistävä rappurakennelma pitää myös miettiä. Samoin on vielä hakusessaan pihapolkujen pintamateriaali, jotta edusta lakkaisi näyttämästä hiekkaerämaalta ja se hiekka ei enää kantautuisi sisään...

Sulamisvedet valuivat hienosti rinteestä pois ja salaojitus on toiminut, piha on vehreämpi ja kuivempi kuin aikaisempina vuosina, huomattavasti. Mökin taakse on jo palautunut mustikkavarvikkoa, katsotaan saadaanko sitä järven puolelle vielä takaisin. Heinä on vallannut alaa ja vaatii niittoa. Puuhia riittää...




3 kommenttia:

  1. Meillä kotipuolessa pidettiin rastaat nokan mitan päässä marjapensaista C-kasetti- tai videokasettinauhalla: sitä viriteltiin pensaiden varaan. Se heiluu ja välkkyy pienessäkin tuulenvireessä ja muistan isän väittäneen, että se pitää ainakin hieman tiukemmalle viritettynä jonkinlaista ääntäkin. Tuli mieleen, että jos pystyisitte jotain tämmöistä virittelemään laiturille?

    VastaaPoista
  2. hmm... tuossa voisi olla idea. Katselin, että naapurilla oli lasten hyrrä laiturilla, se ei tuntunut mitään auttavan, mutta vhs-nauhasta voisi jonkun pom-pomin viritellä :), tai laittaa tikkaiden väliin nauhaa.

    Cd-levyjähän on käytetty samalla tavalla kuten yllä kuvasit, mutta koska laituri näkyy pitkälle järvelle, ajattelin että liian kirkas juttu välkehtisi toiseen päähän liian häiritsevästi (tai itseäni ainakin ärsyttäisi)

    VastaaPoista
  3. Kiva blogi, koeta naulata laiturille muovinen leikkikäärme. On ainakin vanhemmilla toiminut, omalla laiturilla en ehtinyt vielä kokeilemaan.

    VastaaPoista