Sähköt asennettu - melkein

Maanantain ajan Sähkö-Äijien asentaja teki hommia mökillä ja sai sähköasennukset melkein loppuun. Rasiat on asennettu ja keskuskin paikoillaan, tiistaiksi jäi lattialämmityksen säätimien asennus ja asennusten jännitteiden mittaus. Melkein valmista siis. Mukava päästä siitä ainaisesta kaapelin vedosta varastolta mökille ja saada laitteet suoraan seinään. Ja ulkovalot!

Tempaisimme saunan paneelit kattoon nopeasti kahteen pekkaan isän kanssa. Helppohan ne oli laittaa, katto oli suora ja vain hormi piti kiertää, ja paneelit oli etukäteen sahattu lähes mittaan ja maalattu. Helmiäissävyä ei oikein valokuvaan saanut kunnolla näkymään, reunoista vielä näkyvä alumiinipaperi häiritsee valaistusta. Yhteen kertaan vedettynä se kuitenkin näytti ihan hyvältä.

Koska emme voineet olla sähköasentajan tiellä, teimme sittne ulkoverhoilutöitä ja laitoimme muutamat vuorilaudat terassin puoleisiin ikkunoihin ja tuvan oveen. Terassin ikkunat ovat niin lähellä toisiaan, että suunnitelman mukaisestikin niihin kuului tulla yhtämittainen ala- ja ylävuorilauta. Koristekuvion leikkauksen katselimme itse sopivaksi, ja hyvä että katsoimme, sillä tippalautaa ei olisikaan saanut sopimaan jos olisimme terävämmän kulman tehneet.

 Nyt valittu kulma näyttää hyvältä ja varmasti näkö vain paranee, kun saamme värit pintaan. Hieman tuo painuntavara aiheutti taas hämmennystä. Oletuksena on, että ikkunat ja ovet eivät juuri painu. No niiden alla on vain pari hirsikertaa matalimmillaan, joten eivät ne kovin paljoa pääsekään painumaan. Mutta vuorilaudat oli silti pakko laittaa kiinni paitsi ikkunan- ja ovenpielien piilolistoihin, niin myös hirteen. 120milliset vuorilaudat rupeavat venkoilemaan ja käpristymään, jos ne eivät ole ainakin parista kohtaa kiinni molemmilta puolilta. Miten se painuminen sitten tässä toimii?

Tippalista jopa ohjeistettiin laittamaan 15milliä irti ylimmästä vuorilaudasta. Teimme työtä käskettyä, mutta oven yläpuolella, jossa tippalista on vain 130senttiä, se näyttää kyllä hullulta.  Ikkunan yläpuolella (em. kuvassa ei ole vielä tippalistaa) se ei näytä lainkaan hassumalta, koska se asettuu jotenkin paremman näköisesti tuollaiseen pisempään ratkaisuun. Mutta kai se näin on tehtävä. Loppupeleissä kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään...

Painuntavara on muutenkin ollut hämmentävä. Tuvan parvella oleva palkki on kantava rakenne tiiliseinän ja kurkihirren välissä. Sen säätöpultti vain koko ajan vaatii tiukennusta. Miksi se löystyy? Eikös sen pitäisi pikemminkin kiristyä, kun katto painuu?  Samoin muut pultit tiiliseinän ja hirren välissä on kiristetty jo useaan otteeseen. Paneeli niiden peittämiseen asennettiin toki ruuveilla, jotta pääsemme jatkossakin tarkistamaan tilanteen.

Ensi viikonloppuna homma jatkuu vesierityksillä. Tupa ja parvi ovatkin viimeistelyä vaille valmiita.